|
|
|
|
|
|
|
|
> Categories
|
9.4.2010
Johtoryhmän agendalla on ollut tänään Martin tilanne. Martti on 60-vuotias asiantuntija, joka on tehnyt pitkän uran ja pohtii nyt, jäädäkö pois itse maksamalleen varhaiseläkkeelle vai jatkaako töissä. Martti on arvokas tyyppi firmalle. Hän osaa monet säännökset tarkemmin kuin nuoremmat, mutta ei aina ehdi niin nopeasti mukaan asioihin, eikä ole niin määrätietoinen ja napakoita päätöksiä tekevä kuin muut. Mutta Martti on arvostettu, mukava ja sopivasti harmaantunut. Viisauden merkki siis.
Mutta Marttia työnnetään myös pois organisaatiosta. Ei Martti suoriudu siinä kuin nuoremmat uraohjukset, vie tilaa huipulta, eikä aina ymmärrä nykyajan vaatimuksia. Martti pitääkin enemmän mökkeilystä kuin golfista tai purjehduksesta. Liekö Martti edes naamakirjassa. Olisiko parempi tehdä tilaa nuoremmille?
Martteja on paljon Suomessa. Ei pelkästään asiantuntija-Martteja, vaan myös veturimies-Martteja, sairaanhoitaja-Martteja, siivooja-Martteja, johtaja-Martteja. Avainkysymys on, mitä Marteille pitäisi tehdä. Siivotaanko Martit eläkkeelle parhaimmillaan maksamiensa varhaiseläkkeiden kautta vai pahimmillaan työttömyyseläkeputken kautta. Vai olisimmeko me vihdoin valmiita myös Suomessa ymmärtämään Marttien arvo. Martit tuovat parhaimmillaan vertaansa vailla olevaa kokemusta, ovat käveleviä tietopankkeja, luotettavia puurtajia, harjaantuneita johtajia, kriisit läpikäyneitä konkareita. Mutta Martit voisivat tuoda meidän tehokkuusvaatimusten kyllästämään maailmaan oppia siitä, että hitaamminkin ehtii, harkitsemalla syntyy parempaa ja viisaus on eri asia kuin älykkyys.
Jos katsotaan maailmaa ympärillämme ja otetaan esimerkiksi USA. Mitä siellä tapahtuu Marteille? He jatkavat uraansa monesti aina 75–80-vuotiaiksi saakka. He saattavat aloittaa toisen uran yliopisto-opettajina, toisenlaisessa busineksessa tai kolmannen sektorin toimijoiden palveluksessa. Ei USA-Martit vetäydy 58- vuotiaina golfia pelaamaan tai muuta Espanjaan. Tai jää kulmakaljakuppilaan kantapöytä-Marteiksi. Osa selittyy varmaan USAn huonommilla eläkejärjestelyillä, mutta uskon että isoin ero on asenteessa. Meillä Martteja ei haluta, eivätkä Martit itse halua jatkaa työssä. Kun arvostus puuttuu, sen myötä motivaatio ja innostus laantuvat, ja niiden seurauksena myös onnistumiset. Ei kyse ole eläkelainsäädännöstä, vaikka poliitikot ja työmarkkinajohtajat niin luulevat. Väärässä olevat.
Ehdotankin, että aloitamme Suomessa Martti pysyy työssä -liikkeen, jonka esimerkkihahmoksi kelpaa mainiosti presidentti Ahtisaari. Pitkälle yli 70 ikävuotta, mutta tekee loistavaa työtä maailmalla todella suurten asioiden hyväksi. Rintanapit ovat jo painossa.
Ja vielä, johtoryhmämme tekemä Marttia koskeva päätös - Martin osaaminen todettiin talon kannalta erittäin arvokkaaksi, ja Martin työssä jatkamista päätettiin kannustaa. Martin työehtoja sorvataan niin, että se mahdollistaa entistä paremmin työskentelyn joustavasti. Aikaa mökkeilyynkin jää, ja Martin tavoiteasetantaa päätettiin muuttaa niin, että se mahdollistaa nuorempien mentoroinnin ja viisauden jakamisen. Ja Martille päätettiin jakaa seuraavassa firman juhlassa työssä jatkamisen tunnustuspalkinto.
Teppo Rantanen 8.2.2010
Tänä talvena ilmastonmuutos ei ole ollut niin käsin kosketeltavasti havaittavissa kuin useana aikaisempana vuotena. Nyt on ollut mainio tilaisuus nauttia talvesta ja lumisesta maisemasta, mihin Etelä-Suomessa ei ole ollut pitkään aikaan mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ilmastonmuutos olisi totta ja edellyttäisi meiltä toimia sen estämiseksi.
Olemme Deloittella miettineet myös vastuullisen liiketoiminnan pääteemoja ja painotuksia. Meillä vastuullisuus ilmenee neljään alueeseen kategorisoituna; Community agenda, Talent agenda, Green agenda ja Marketplace agenda ovat ne alueet, joilla vastuullista toimintaa haluamme edistää. Community agenda käsittää toimet, joissa olemme mukaan laajasti yhteiskuntavastuun alla, muun muassa nuorten koulutuksen ja työllistämisen saralla, joista esimerkkinä panostuksemme maahanmuuttajanuorten työllistämishankkeessa sekä yliopistoyhteistyössä, kulttuurin tukemisessa Kiasma -yhteistyön kautta sekä vanhustentyön tukemisessa Kustaankartano-yhteistyön puitteissa. Talent agendalla varmistamme henkilöstömme hyvinvointiin panostamisen, niin työllisyyden varmistamisen kuin henkilökohtaisen hyvinvoinnin kautta. Green agendan osana on huolehtiminen ympäristöstämme, joka näkyy Deloitten Green office -hankkeena, Deloitten polkupyörinä sekä osallisuudessamme Hiilineutraali kunta -hankkeeseen (Hinku). Marketplace agendan osana olemme miettineet tapoja sisällyttää vastuullisuus palvelutarjontaamme, ja tarjota asiakkaillemme mahdollisuuksia osallistua näihin valintoihin.
Tämä on meidän esimerkkimme tavasta lähestyä uutta ja laajaa vastuullisuuden teemaa. Vastuullisuus on saattanut osassa yrityksistä jäädä talouden epävarmuuden jalkoihin. Hetkellisesti suuret katastrofit kuten viimeisimpänä Haitin maanjäristys herättävät lyhytaikaisesti vastuullisuuden ajatuksia, mutta kovin pitkävaikutteisia eivät näiden uutisten vaikutukset ole. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä vastuullisuuden rakentamista, jossa avainasemaan nousevat vastuullisuuden ympärille rakennetut kumppanuudet. Kumppaneina voidaan hyvin nähdä hyvämaineisia kolmannen sektorin toimijoita, joilla on myös uskottavuus esimerkiksi valtiovallan taholta.
Yhdessä tekemisen ja sitoutumisen kautta niin yrityksinä kuin yksilöinäkin voimme toimia vastuullisemman maailman puolesta – tehkäämme siis niin!
Teppo Rantanen 18.11.2009
Olemme matkalla kohti valoisampaa tulevaisuutta. Ainakin, mikäli katsomme maailmantalouden näkymiä.
Yhä useammat ekonomistit uskovat suhdannekäyrän olevan tavallisen V:n muotoinen. Kiinan talouden kasvu näyttää kestävän taantumasta huolimatta ja Venäjän suunnalta kuullaan jo ensimmäisiä, rohkaisevia talouden signaaleja. Valoisa tulevaisuus synkkenee hieman, kun asiaa katsotaan suomalaisen talouselämän kannalta. Isot teknologiateollisuuden yhtiöt eivät vielä näe valoisaa taivaanrantaa. Ennen kaikkea huolta aiheuttaa se, mitä Suomessa tehdään tulevaisuudessa. Lienee selvää, ettemme palaa takaisin perinteisen tehdasteollisuuden aikaan, ja koko alihankintaklusterimme on vaikeuksissa perinteisen toimintatavan ajatuksin.
Mitä meidän siis tulisi tehdä oman tulevaisuutemme eteen? Jotain ainakin. Olemme jo tehneet paljon töitä suomalaisten innovaatio-ohjelmien eteen ja pyrkineet edistämään suomalaista tuotekehitystoimintaa niin langattoman teknologian, bioteknologian, uusiutuvien energiavarojen hyödyntämiseen liittyvän teknologian kuin terveysteknologiankin alueella. Yksi ajatus, joka voisi olla yhdistämässä näitä kaikkia ja luomassa aivan uudenlaisen mahdollisuuden myös Suomi-brändin kirkastamiselle, on vastuullisen innovaatiotoiminnan tekeminen Suomen kärjeksi. Tämä sopisi loistavasti Aalto-yliopiston toimintaan, ja istuu myös suomalaisuuden perusolemukseen.
Vastuullisuus edellyttää vahvaa arvopohjaa, ja me suomalaiset olemme perinteisesti olleet vahvasti arvojemme mukaan eläviä. Maineemme maailmalla luotettavina, ahkerina, vähiten korruptoituneina ja koulumenestykseltään parhaina kantaisi hyvin tähän vastuullisuuteen. Samoin luonnonvarojen ja pääoman niukkuudesta johtuen olemme vuosikymmenten saatossa olleet pakotettuja innovaatioihin, joista monet ovat myös pysyvästi vastuullisuutta edistäviä. Näitä ovat muun muassa olleet niukan energia- tai raaka-ainekulutuksen teknologia, esimerkkinä vaikkapa Outotec, tai Nokian puhelimeen jo kymmenen vuotta sitten kehitetty aurinkokennoakku, jonka nyt Samsung esittelee uutuutena ja ”vihreänä puhelimena”.
Meillä on kaikki edellytykset luoda tästä uusi kansallisen menestyksen tekijä, joka vahvasti nojaa jo vanhastaan tunnettuun Suomi-brändiin ja osaamisalueisiimme. Meidän tulee vain tehokkaammin yhdistää näitä osaamisia. Aalto-yliopistossa yhdistyvät innovatiivisuuden perusedellytykset. Jo keskiajalta lähtien Firenzen saavutuksia tarkastellessa huomataan, että mahtavimmat keksinnöt, taideteokset, kirjallisen tuotannon helmet ja politiikan uudet tuulet syntyivät erilaisten osaamisten ristiinpölytyksen avulla, kun mahtavat varakkaat suvut kuten Medicit toivat yhteen eri alojen parhaat toimijat. Aallon mahdollisuudet voivat realisoitua vain, jos sen toimintatavoissa voidaan aidosti ylittää eri alojen väliset raja-aidat sekä yhdistää yritysten, julkisen sektorin ja myös kolmannen sektorin resurssit. Vastuullisuuden tuominen tähän innovatiiviseen luovuuteen onkin meille tarpeellinen lisäpiirre, jolla voimme erottautua kilpailijoistamme ja luoda uutta työllisyyttä Suomeen. Vastuullisuus on nousussa maailmalla ja sen tulee näkyä kaikkien yritysten toiminnassa jatkossa entistä selkeämmin. Siihen voisimme tuottaa uusia ratkaisuja ja tekniikoita. Meillä on jo hyviä lähtökohtia olemassa.
Mitä siis tarvitaan? Tarvitaan tekoja, jotka muuttavat hyvät aikomukset konkretiaksi. Tarvitaan eri tahojen toimenpiteitä, mm. julkisten varojen merkittävää keskittämistä nykyisestä tukiviidakosta sekä niiden suuntaamista näihin hankkeisiin. Tarvitaan yksimielisyyttä Aalto-yliopiston toimijoiden kesken suunnasta ja marssijärjestyksestä. Tarvitaan innostusta yrittäjyyteen, joka on yksi avain tulosten hyödyntämiseen, ehkä vielä maustettuna joillakin veroporkkanoilla. Ja ennen kaikkea tarvitaan taho, joka ottaa tästä vastuun. Pelkät hyvin kirjoitetut paperit eivät enää riitä, vaan on aika ryhtyä sanoista käytännön tekoihin. Paremman Suomen, yhteiskunnan ja maailman puolesta.
Teppo Rantanen
Toimitusjohtaja
Deloitte 17.6.2009
Yritysten yhteiskuntavastuukeskustelu on innostanut eri tahoja kannanottoihin. Keskusteluun on nostettu eri aspekteja ja olen saanut myös paljon suullista palautetta. Kiasman johtaja Berndt Arell kysyy omassa blogissaan, onko tarkoituksenmukaista vaikeuksien edessä painaa jarrua vai kaasua ja pohtii yritysten todellista tahtotilannetta. Toinen mielenkiintoinen, nimimerkin suojassa kirjoitettu mielipide Hesarissa otti kantaa koviin tulostavoitteisiin, joita yritysjohto asettaa omalle yksikölleen varmistuakseen omista, mahdollisimman suurista bonuksista. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää mittavien säästötoimien kohdentamista henkilöstöön ja alihankkijoihin.
Näissä kysymyksissä vastakkain asettuvat eri aikahorisonttien katsantokannat. Jos yritysten tavoitteena on vain lyhyt tähtäin, niin säästämällä investoinneista, leikkaamalla henkilöstöä ja vähentämällä ostopalvelujen ja alihankinnan käyttöä saadaan varmasti kvartaalitason ja ehkä jopa vuositason tulos kuntoon. Mutta mitkä ovat pitkän tähtäimen vaikutukset tällaisesta toiminnasta? Jos alallemme ei rekrytoitaisi lainkaan vastavalmistuvia, niin tulos olisi varmaan ensimmäisen vuoden parempi, mutta siitä eteenpäin oppivat ja pystyvät asiantuntijat ovat korvaamattomia. Pitkän tähtäimen kasvu ei mahdollistuisi lainkaan.
Yritysjärjestelyjen yhteydessä toisinaan törmätään tilanteisiin, joissa yrityksen omistava taho tähdätessään yrityksen myyntiin parin seuraavan vuoden aikana, säästää kaikesta mahdollisesta tulevaisuuteen panostamisesta. Tulos saattaakin hetkellisesti näyttää paremmalta, ja taitamaton ostaja voi harhautua maksamaan tällaisesta yrityksestä liikaa. Mutta kokenut taho tietää, että yrityksen arvoa on näillä toimenpiteillä päinvastoin alennettu, ja lyhyen tähtäimen tulosparannus kääntyy pitkän tähtäimen tuloshuononnukseksi. Nimimerkin esimerkissä johdolla ei mahda itselläänkään olla kovin pitkäjänteistä sitoutumista yritykseen, koska muutaman vuoden sisään tulospalkkioiden mahdollisuus hävinnee kokonaan.
Ainoastaan pitkäjänteinen panostus osaamiseen, ihmisiin, innovaatioihin ja toiminnan kehittämiseen tuo menestystä yritykselle. Ja nämä ovat osa sitä yhteiskuntavastuuta, jota yrityksiltä nyt kaivataan: vastuuta Suomen tulevaisuuden kehittämisestä. Uskon, että nyt on oikea aika painaa kaasua, alkaa tehdä asioita uudella tavalla. Jos yritykset jäävät odottamaan Asterixin heimopäällikön tavoin taivaan niskaan putoamista, eivätkä uskalla tehdä mitään, mitään ei saavuteta. Huonoina aikoina menestyksekkäät yritykset rakentavat pohjaa uudelle nousulle, ja tämä pohjan rakentaminen vaatii aina rohkeutta.
Teppo Rantanen
Deloitte
14.5.2009
Olemme siirtymässä yhteiskunnassamme uuteen vaiheeseen toistemme auttamisessa. Talouskriisin syvetessä yhteiskunnan mahdollisuus huolehtia kansalaisistaan on rajallinen. Nyt tarvitaan yhteisöllisyyttä ja yritysten vastuuta ympäröivästä yhteisöstä.
Deloitten toimitusjohtaja Teppo Rantanen
Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ajatellaan helposti, että yhteiskunta huolehtii kaikesta, kunhan maksamme verot. Auttaminen ulkoistetaan ja luullaan, että asiat hoituvat. Näin ei enää ole.
Useiden yritysten yhteiskuntavastuutoiminta on virkistynyt viimeisten parin vuoden aikana, ja saanut uusia muotoja. Siitä on tullut kiinteä osa yritysten jokapäiväistä toimintaa.
Yksittäisten yritysten ponnistukset saattavat tuntua pieniltä, mutta yhdessä saadaan jo paljon aikaan. Esimerkkinä vaikkapa Pirkanmaan yrittäjien alullepanema Me emme irtisano –kampanja, jossa yritys sitoutuu olemaan irtisanomatta työntekijöitään, ja tähän on liittynyt jo yli tuhat yritystä.
Äskettäin kerrottiin myös yksityisestä perheyhtiöstä, joka lomautusten sijaan lähettää työntekijänsä täydellä palkalla töihin Kustaankartanon vanhainkotiin. Myös edustamani yritys on aktiivisesti mukana niin nykytaiteen, monikulttuurisuuden, ilmastonmuutoksen hillinnän kuin vanhustyön tukemisessa.
Valaistunutta oman edun ajamista
Eikö yritysten ainoa tehtävä olekaan tuottaa voittoa omistajilleen? Ja näin huonoina aikoina: eikö tällaisesta rahanmenosta tulisi luopua ja keskittää käytettävissä olevat varat omaan toimintaan?
Näihin kysymyksiin on herätty monissa yrityksissä. Yritysten johto ja omistajat joutuvat monista eri syistä nyt oikeasti harkitsemaan vastauksiaan vastuuasioissa. He päätyvät varmasti hyvin erilaisiin linjauksiin mm. taustastaan johtuen.
Yritykset yleensä suhtautuvat yhteiskuntavastuuseen kuten British Petroleumin entinen pääjohtaja lordi John Browne, joka totesi Stanfordin seminaarissa Lontoossa sen olevan lähinnä” valaistunutta oman edun ajamista” (enlightened self-interest).
Tässä suhtautumisessa on se hyvä puoli puhtaaseen hyväntekeväisyyteen tai filantropiaan verrattuna, että se motivoi yrityksiä jatkamaan yhteiskuntavastuuponnistelujaan kaikkina aikoina.
Yhteiskunnan kannalta monet tekijät puoltavat yritysten vastuullista toimintaa. Yksi syy on yhteiskuntarauhan säilyminen. Jos ne voivat lisäksi vaikuttaa myös perustarpeiden täyttämiseen ja peräti yhteiskunnan taloudellisen perustan takaamiseen, on tämä toiminta erittäin merkittävää sekä yhteiskunnan että yritysten itsensä kannalta.
Yritysten oma toiminta näyttää suuntaa yhteiskunnan kehittymiselle. Lomautusten ja irtisanomisten vaikutukset ovat arvaamattoman isot. Markkinapsykologia toteuttaa itse itseään ruokkivaa, negatiivista spiraalia, jolloin yritys joka irtisanoo tai lomauttaa, joutuukin välillisesti itse kärsimään aiheuttamastaan kysynnän puutteesta.
Joidenkin mielestä on väärin, että yritykset ottavat yhteiskunnallisia vastuutehtäviä hoidettavikseen, kuten esimerkiksi hoivapalveluita. Jos toimitaan yhteisten pelisääntöjen mukaan, ei ole kai kuitenkaan mitään syytä, miksi yritykset eivät voi olla vastaamassa tietyistä osista yhteiskunnan toimintaa.
Nuorille vastuullinen toiminta rahaa tärkeämpää
Oman, kolmenkymmenen vuoden kokemukseni perusteella uskallan väittää, että perheyritystyyppiset yritykset hoitavat pitkällä aikajänteellä yhteiskuntavastuuvelvoitteitaan paremmin kuin julkiset, listatut yhtiöt.
Lyhyellä tähtäimellä näin ei välttämättä ole, mutta jos perheyhtiön kvartaali näyttää todella olevan 25 vuotta, se toimii vastuullisesti ympäröivään yhteiskuntaan, sidosryhmiin ja omiin työntekijöihin. Mistä tämä johtuu?
Osittain kyse on johdon tavoiteasetannasta, jossa korostuu lyhytkautisen tulosseurannan tavoitteet. Perinteisesti hyvän johtajan malliin ei ole kuulunut pehmoilu.
Kaikille yrityksille yhteinen piirre on pula hyvästä työvoimasta. Sen saamiseksi yritysten on kyettävä osoittamaan vastuullisuutensa pitkällä aikavälillä. Työelämäänsä aloittavien sukupolvien arvomaailmassa yhteiskuntavastuukysymyksiä pidetään jopa rahaa tärkeämpänä.
En ole samaa mieltä siitä, että yritykset olisivat vain juridisia kokonaisuuksia, joissa ei ole ihmistä. Mielestäni kasvoton omistajuus on myytti, joka pitää murtaa. Kasvotonta omistajuutta ei ole olemassa.
Jokaisen omistajan takaa löytyy ihminen, jolta tulee kysyä, mitä tämä yksilö haluaa omistuksellaan tehdä. Jokaisen rahaston takaa löytyy lopulta sijoittaja, jokaisen eläkeyhtiön takaa omistaja, valtio-omistuksen takaa vallankäyttäjä. Heiltä pitää kysyä, mikä heidän tahtotilansa on yrityksen yhteiskuntavastuun suhteen.
Vahvat johtajat yrityksissä ymmärtävät tämän. Ei ole tarpeen piiloutua kasvottoman omistuksen taakse tekemiensä päätöksien vuoksi. Ihmisyyteen liittyy kyky ymmärtää, mitkä päätökset ovat oikein ja mitkä väärin. Tässä suhteessa myös yhtiöt ovat moraalisia toimijoita. Parhaimmillaan yritykset voivat auttaa yksilöä toteuttamaan omaa näkemystään paremmasta yhteiskunnasta auttamisen, taiteen, tieteen tai itsensä kehittämisen kautta.
Tätä keskustelua haluan puheenvuorollani virittää käyntiin, ja näitä asioita tulen myös jatkossa käsittelemään tässä blogissani
Teppo Rantanen
Toimitusjohtaja, Deloitte & Touche Oy
2005-2009 puheenjohtaja Amerikkalainen Kauppakamariyhdistys Suomessa ry
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
|