|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3.4.2012
Lumentulo ja kylmyys katkaisivat varhain hyvin alkaneen kevään tulon. Emme vielä saanetkaan nauttia sulista lenkkipoluista ja kauniista auringonpaisteesta kuin hetken. Mutta toivo paremmasta elää vahvana, valo auttaa jo jaksamaan kun päivä on jo yötä pidempi.
Talouden kevään oraat ovat myös hyvin olleet nousussa ja ennusteetkin ovat kääntyneet, jotain poikkeusta lukuun ottamatta, kasvun puolelle. Ensi vuodeksi ennakoidaankin jo varsin normaalia kasvua, tämä vuosi jää vielä hieman vaatimattomammaksi. Viime vuoden lopun pelkojen jälkeen tilanteet ovat kuitenkin kääntyneet toiveikkaammiksi, vaikkakin on selvää, että talouden epävarmuuden ajat jatkuvat. Euroopan hidas kasvu ei tule edesauttamaan nopeaa nousua, ja USA:nkin kasvun ja markkinoiden nousun vaisuus vaikuttavat meillekin. Kuitenkin tuntuu siltä, että Suomella on mahdollisuus selvitä tästä talouden syklistä paljon paremmin kuin pelättiin. Työllisyys paranee pikkuhiljaa, asuntojen hinnat pysyvät vakaina ja alhaiset korot pitävät kustannukset matalina. Edes IT-sektorin väenvähennykset eivät tunnu aiheuttavan aihetta suurempaan huoleen.
Hallitus ja työmarkkinajärjestötkin tekivät oikeansuuntaisia ratkaisuja eläkeiän pidentämisen ja verotuksen osalta. Vaikka suora eläkeiän nosto onkin vielä edessä, tehdyillä toimenpiteillä käytännössä vaikutettiin eläkeikää pidentävästi. Arvonlisäveron korotus sekä t&k-vähennys ja bisnesenkelihelpotus ovat myös oikeita toimia verotuksen saralla. Samoin se, että valtio ei yritä säästää itseään hengiltä. Sen sijaan on jatkuvasti syytä tehostaa toimintoja julkisella sektorilla ja varmistaa, että resurssien käyttö on suhteessa aikaansaatuun panokseen – mikä käytännössä tarkoittaa, että julkiselta sektorilta eläköityvien tilalle ei juurikaan tarvitse uusia palkata.
Uusi presidenttimme on myös aloittanut tehtävässään ja nostanut esille lasten ja nuorten syrjäytymisen ongelmat. Tämä on aihealue, jossa meillä on paljon hyvää tahtoa, useita tekijöitä, mutta puuttuu yhteen hiileen puhaltaminen. Uskon, että saattamalla yhteen tehokkaasti yritykset, kolmannen sektorin toimijat ja julkinen sektori (valtio ja kunnat) ongelmat olisivat voitettavissa. Nuorisotyöttömyyden poistaminen on tahdon asia.
Kaiken lumentulonkin keskellä toivotan kaikille hyvää ja rauhallista pääsiäisen odotuksen aikaa. Muistakaa pääsiäisaamuna nousta katsomaan, kun nouseva aurinko tanssii.
Teppo Rantanen 27.1.2012
Median ja tutkimuslaitosten kilpasynkistely talouden näkymistä ei onnistukaan luomaan itseään toteuttavaa profetiaa. Kansainvälisen talouden käänteet ovat jo näkyvissä, ja uskolla tulevaisuuteen saadaan ihmeitä aikaan. Viime päivinä on käyty keskustelua tulevista talouspoliittisista päätöksistä, ja haluan omana kannanottonani selkeästi liputtaa sekä EK:n että SAK:n ekonomistien viestin puolesta. Viesti oli se, että talouspolitiikan päätösten on oltava kasvua tukevia eikä vain 5 miljardin säästöihin tähtääviä. Ja syynä tähän on nimenomaan se, että nyt tarvitaan toimia, joilla rohkaistaan yrityksiä, yksityisiä ja muita tahoja positiiviseen taloudelliseen toimintaan.
Julkissektorin pitää uusiutua, mutta sekin on nähtävä välttämättömyytenä jo senkin vuoksi, että sieltä eläköityy valtava joukko seuraavien 5-10 vuoden aikana. Samanaikaisesti päällekkäisyyksiä on karsittavia, tehottomia prosesseja uudistettava ja uuden tekniikan hyväksikäyttöä on lisättävä. Kuntakenttää on katsottava uusin silmin – hyvä vaihtoehto on katsoa sitä sosiaali- ja terveydenhuollon osalta täysin uusin silmin. Siellä jos missä tarvitaan uutta ajattelua, yksiköt pitää järjestää järkevästi riippumatta kuntarajoista. Tuotantonäkökulmasta yksityisen ja julkisen terveydenhuollon raja on poistettava ja toimittava aina asiakkaan näkökulmasta eniten lisäarvoa tuottavalla, tehokkaimmalla tavalla.
Suomen tulevaisuutta pohditaan nyt monellakin foorumilla, ja se on hyvä asia. Nyt tarvitaan uutta ennakkoluulotonta ajattelua, ja tarvitaan yhteinen sitoutuminen yhteisiin päämääriin, jotka hyödyttävät kaikkia. Yksi hyvä esimerkki asiasta, jonka voisimme hoitaa jos vain haluaisimme, on nuorisotyöttömyys. 25 000 työpaikkaa nuorille on luotavissa, kun saamme yritykset, julkisen vallan ja kolmannen sektorin järjestöt yhdessä luomaan ne toimintatavat ja jonkun vielä toteuttamaan ne. Hyvää tahtoa asiassa ei puutu. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat nuorten kesätyöpaikkojen tarjoamisessa edesauttavat hankkeet Suomen lasten ja nuorten säätiön, Perheyritysten liiton ja Teknologiateollisuuden taholta. Kaikille nuorille pitäisi pystyä tarjoamaan ensiksi kesätyö! Ja tähän yritykset eivät tarvitse tukea, kysymys on tahdosta. Valtion rahat voisi mieluummin ohjata kolmannen sektorin järjestöihin, jotka voisivat palkata nuoria hyvien tekojen kesätöihin.
Mutta takaisin otsikkoon. Olen vakuuttunut siitä, että 2012 on hyvä vuosi. Jos me kaikki uskomme niin ja käyttäydymme sen mukaisesti, niin siitä tulee totta kaikkien meidän osalta. Eiköhän tehdä se.
Teppo Rantanen 22.12.2011
Joulu lähestyy kovaa vauhtia, vaikka ulkona ei sitä huomaa. Ihmisten kiireet pikkuhiljaa kuitenkin hiljenevät, ja rauhoittuminen alkaa. Mutta ei maailmantaloudessa, joka jatkaa hurlumhei-menoaan. Keskusteluni suomalaisten yritysten kanssa rahoitusalaa lukuun ottamatta antavat hyvin rohkaisevan käsityksen talouden tilanteesta. Rahoitusalalla Euroopan myllerrykset tuntuvat eniten.
Vaikka näkyvyys on huono, juuri nyt tilanne on hyvä. Tätähän myös joulukaupan menestys todistaa. Median maalaamat uhkakuvat ja ennustelaitosten (välillä tuntuisi siltä, että arvauslaitokset voisi olla osuvampi nimi) kilpailu siitä, kuka uskaltaa räväyttää synkimmällä ennusteella, taitaa olla suurin haaste taloudellemme juuri nyt. Onneksi VM muistutti yksityisen kulutuksen tärkeydestä, joten ei muuta kuin viimeisiä jouluostoksia tekemään. Suosittelen, että ostat lahjan jollekulle, joka sitä vähiten odottaa ja ehkä eniten tarvitsee, ja tuot sillä hyvää mieltä ja kasvatat kansantaloutta.
Olen ottanut vastaan Suomen lasten ja nuorten säätiön puheenjohtajuuden. Pär Stenbäck ja joukko muita loi säätiön yli 10 vuotta sitten, ja Pärre on tehnyt erinomaisen työn ja saanut säätiölle ammattitaitoisen henkilökunnan ja toimintaohjelman, josta on hyvä jatkaa. Me olemme Deloittella tehneet yhteistyötä Säätiön kanssa jo pitkään mm. maahanmuuttajanuorten parissa ja nyt uusin hanke nuorten parissa Perussa. On ilo olla mukana tekemässä hyvää ja keskittymässä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asian edistämiseen.
Joulu on hyvä käyttää hiljentymiseen ja Joulun Sanoman kuuntelemiseen. Jos meillä kaikilla voisi olla se mieli, että Maassa Rauha ja Ihmisillä Hyvä Tahto, niin maailma olisi vieläkin parempi paikka elää. Käytä joulun aikaa myös tämän pohtimiseen ja avaa sydämesi Joulun Lapselle.
Oikein Hyvää Joulua toivottaen
Teppo Rantanen 28.11.2011
Viimeistä viikkoa marraskuussa vietettäessä ulkona on pimeää ja märkää, talvesta ei ole tietoakaan. Vähän samansuuntaista on ollut maailmantaloudessakin, huonot uutiset ovat seuranneet toisiaan ja kriisiä ei ole onnistuttu ratkaisemaan. Euroopan kriisin ratkaisemisessa on kerta toisensa jälkeen päädytty puolittaisiin ratkaisuihin, eikä poliittista johtajuutta ole nähty kuin hetkittäin. Kreikkalainen kollegani kertoi perjantaina, että veroviranomaiset Kreikassa eivät tällä hetkellä saa käyttöönsä riittävästi edes tulostuspaperia, jotta voisivat hoitaa tehtäväänsä.
Mutta nyt on joulukuu alkamassa. Joulun aika muuttaa ihmismieltä, ja nyt näyttää siltä, että se voisi muuttaa myös talouden näkymiä. Tätä kirjoittaessani maanantaiaamuna raamisopimuksen mukaiset ratkaisut näyttävät syntyneen. Järki on voittanut suomalaisessa työmarkkinamaisemassa. Myös IMF on huhun mukaan vihdoin päättänyt lähteä tukemaan Italiaa maan velkojen uusimisessa. Tiistaina odotetaan Brysseliin Kreikan kaikkien poliittisten tahojen allekirjoittamaa kirjettä, jossa sitoudutaan vihdoin tukipaketin ehtoihin. Venäjän WTO-jäsenyys on vihdoin toteutumassa. Ja mikä tärkeintä, Frau Merkel on vihdoin lyönyt nyrkkiä pöytään ja tullut siihen tulokseen, että nyt on tehtävä jotain radikaalia.
Ratkaisevaa maailman kannalta onkin sentimentin muutos. Me pystymme ihmeisiin kun tiedämme, mihin suuntaan olemme menossa. Epävarmuus ei johda meitä mihinkään. Nyt tarvitaan selkeää, määrätietoista puhetta siitä, mikä on edessämme. Kiistämätöntä on se, että useimmat taloudet maailmassa ovat eläneet yli varojensa. Velkamäärät ovat saavuttaneet sellaisen tason, että ne hidastavat kansantalouden kasvua. Arvostetut tutkijat ovat todistaneet, että kun kansakunnan velka yltää 90 prosenttiin BKT:sta, sillä on merkittävä kasvua hidastava vaikutus. Japani, Italia ja nyt USA ovat jälleen kerran todisteena tästä. Velalle on siis tehtävä jotain, jotta saadaan talouden kasvurattaat jälleen pyörimään.
Suomessa onneksi valtion velkaantumisaste ei ole vielä kriisirajalla. Se antaa meille mahdollisuuksia tehdä järkeviä asioita. Valtionhallinnossa on asetettava menot tärkeysjärjestykseen ja jokaiselle valtionhallinnossa käytettävälle eurolle on asetettava selkeät tehokkuusmittarit. Ministeriöitten välistä tehokkuutta on lisättävä. Ei ole mitään järkeä, että eri yksiköille asetetaan yksikkökohtaiset säästötavoitteet kun päällekkäinen tekeminen jatkuu. Samaa asiaa tehdään useassa eri paikassa, mutta entistä huonommin resurssein. Ja tämä koskee myös kuntakenttää. Kuntien yhdistämisiä on tehtävä, mutta ei itseisarvona vaan silloin kun siitä on todellista hyötyä.
Nämä kaikki on mahdollista toteuttaa, kunhan joku asettaa selkeän suunnan ja tavoitteen. Vaikka nyrkkiä pöytään lyömällä.
Joulukuu tuo siis muutoksen. Näin uskon.
Teppo Rantanen 4.10.2011
Viime viikkojen talouskeskustelusta on muodostunut selvästikin ennustetahojen välinen kilpailu siitä, kuka antaa synkimmän ennusteen tulevaisuudesta. Osalla näistä ennusteista voi olla muitakin motiiveja kuin vain synkistelyllä kilpaileminen, mutta yhteistä niille on pitäytyminen vanhoihin ekonomistien malleihin, joilla tulevaisuutta ennustetaan historian keinoin. Viimeisten vuosien ennusteet ovat jo osoittaneet kyvyttömyytensä heijastaa muuttuneen maailman todellisuutta. Mallit eivät osaa oikein ennustaa tapahtumia uusien taloudellisen vallan keskusten osalta: Kiina ja muut BRICS-maat eivät käyttäydykään ennakoidulla tavalla, mikä vuosien 2008-2009 ennusteissa johti melko totaaliseen pieleenmenoon.
Suomen tilanne on mielenkiintoinen. Elokuun työllisyysluvut olivat hyvät ja anekdoottien valossa tuntuu siltä, että yrityksillä menee juuri nyt erittäin hyvin, mutta samaan hengenvetoon kaikki toteavat, että tulevaisuus on epävarma. Esimerkiksi Kauppalehti Option Gaalassa keskustelin usean yritysjohtajan kanssa, joilla kaikilla oli sama viesti. Osittain uskon, että meitä on auttanut vientiyritystemme onnistunut läsnäolo juuri mainituilla BRICS-markkinoilla, ja osin vahvana pysynyt kotimarkkina.
Mutta juuri nämä kilpailevat synkkyysprofetioiden julistajat saavat kuluttajat entistä epävarmemmiksi myös Suomessa. Kun epävarmuus lisääntyy, kuluttaminen vähenee ja talouden sikasykli on valmis pyörähtämään liikkeelle. Sitä kaikkein vähiten tarvitaan juuri nyt. Yritysten tulisi voida luottavaisemmin suunnitella tulevia investointejaan ja liiketoimintansa kehittämistä. Tämä edellyttäisi luottamusta vahvistavia ja lisääviä toimia.
Mitä nämä toimet olisivat? Tämä aika vaatisi rohkeita ulostuloja ja todellisen mielipidejohtajuuden ottamista, jossa uskallettaisiin taistella lamapuheiden aiheuttamaa synkkyyttä vastaan. Sekä poliittinen johto että yritysjohto voivat olla näitä soihdunkantajia, jotka valavat uskoa tulevaisuuteen. Ja ehkä meillä kaikilla voi olla sama rooli omissa vaikutuspiireissämme.
Kaikesta huolimatta hyvää alkavaa lokakuuta ja syksyä!
Teppo Rantanen 30.8.2011
Syksy on saapunut. Joku Suomessa asuva amerikkalainen kirjoitti kolumnissaan, kuinka suomalaiset ensimmäisen sateisen ja tuulisen päivän jälkeen – oli se sitten vaikka heinäkuun lopulla tai elokuun alussa – toteavat, että kesä oli sitten siinä ja syksy saapuu. Ehkä se kertoo jotain meistä ja kansanluonteestamme. Tosin sama jenkki totesi, että kolmantena Suomessa olovuotenaan hän tunnistaa itsestään saman piirteen, ehkä se siis onkin meidän ilmastomme perua.
Syksyn myötä seuraavat uudet jännityksen aiheet, kuten kesällä alkanut talouden epävarmuuden aika ja sen mukanaan tuomat huolet talouskehityksestä. Tämän kerran talouden epävarmuuden syy voidaan laittaa länsimaiden poliittisten päätöksentekijöiden piikkiin ja kyvyttömyyteen osoittaa poliittista johtajuutta tilanteessa, jossa tarvitaan edelläkävijyyttä. Nyt tarvittaisiin joku, joka ottaa selkeän suunnan ja esimerkillään näyttää, minne ollaan menossa. Viime viikolla olin Pär Stenbäckin 70-vuotispäivän tiimoilta järjestetyssä symposiumissa. Kun kuuntelin tilaisuudessa olleita kokeneita konkareita Martti Ahtisaarta, Ingvar Carlssonia, Pär Stenbäckiä, Paavo Lipposta, tuntui siltä, että ehkä tarvitaankin 70+-ikäryhmää tekemään päätöksiä, joihin nuoremmat poliitikot eivät pysty.
Länsimainen demokratia on edustuksellisuudessaan ajautunut tilanteeseen, jossa poliittinen päätöksenteko on muodostunut mielipiteen peesaukseksi ja vaalien odotteluksi. Olin viime syksynä USA:ssa Deloitten järjestämässä seminaarissa, jossa oli paneeli johtajuudesta. Paneelin osallistujia olivat myös ex-presidentit Bill Clinton ja George W. Bush. Molemmat herrat totesivat yksissä tuumin, että hyvien hankkeiden eteenpäinvienti heidän presidenttikausillaan kaatui jo oman puolueen vastustukseen, koska välivaalien pelossa ei uskallettu tehdä päätöksiä, jotka äänestäjien silmissä eivät ole kovin suosittuja.
Talouden tilanteen selkeyttäminen edellyttäisi nyt länsimaissa uudenlaista poliittista johtajuutta. Eivät valtiot mene konkurssiin eivätkä ajaudu maksukyvyttömiksi, elleivät rahoitusmarkkinat halvaannu alta. Tällä tahdilla ainoa varma asia on se, että talouden päätöksenteon valta siirtyy nopeammin kuin on luultu lännestä itään, ja ehkä tulevaisuudessa myös etelään. Talouden perusteissa ei ekonomistien mukaan mikään ole muuttunut viimeisten kuukausien aikana, mutta silti epävarmuus alkaa kalvaa markkinoita. Me kaikki siis tarvitsemme vahvaluonteisia suoraselkäisiä johtajia.
Teppo Rantanen
21.3.2011
Vaalit lähestyvät ja keskustelu talouspolitiikan linjauksista käy vilkkaana, mutta näköalattomana. Erilaiset mielipiteet taloudesta ilmestyvät poliittiseen vuoropuheluun enemmän tai vähemmän tosiasioihin perustuvana. Huolestuttavinta on keskustelu, jota käydään leikkauslistojen, säästötarpeiden, kuntaliitosten, työllisyyden ja eläkkeiden ympärillä. Puheenvuoroissa heijastuu kyvyttömyys nähdä erilaisia syy-seuraussuhteita.
Uhkakuvien maalaaminen on helppoa ja niillä on hyvä säikytellä. Julkisen sektorin ympärillä käytävä keskustelu on vaillinaista. Julkisen sektorin toiminnan tuottavuutta pitää parantaa ja prosesseja tehostaa. Tietotekniikan hyödyntämisessä on vielä huikea määrä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Mutta on myös työtä, jossa resursseja on liian vähän, ja jota pitäisi tehdä paljon enemmän kuin nyt. Jos näistä töistä säästetään tänään, saadaan suurempi lasku huomenna.
Ihmisten kohtaamista ei voida korvata loppuun asti slimmatuilla prosesseilla tai tietotekniikalla. Nykyistä enemmän toisen henkilön kohtaamisia kaipaisivat sekä ikääntyneet ihmiset että syrjäytymisvaarassa elävät lapset ja nuoret. Paljonko syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle? Hän maksaa yli miljoona euroa eikä inhimilliselle kärsimykselle ole edes hintaa. Sari Baldauf puuttui nuoriin haastattelussaan Kauppalehdessä (7.2.2011) ja kehotti järjestämään heille kesäksi töitä. Kesätyöt pitäisi nähdä tulevien osaajien kiinnityksenä työelämään. Syrjäytymisvaarassa olevien ohjaaminen tai mielenterveysongelmaisten nuorten aktivointi ei ole kulu vaan investointi tulevaisuuteen. Se maksaa pitkällä tähtäimellä vähemmän kuin leikkaaminen nyt heidän hoidostaan.
Eläkekeskustelussa unohdetaan säännönmukaisesti se vaihtoehto, että eläkeiän kynnyksellä olevia kansalaisia voitaisiin aktivoida tarjoamalla uudenlaisia töitä yrityksissä tai kolmannen sektorin tehtävissä. He toisivat arvokasta osaamista ja kokemusta. Konkareille itselleen työ uudenlaisessa ympäristössä lisäisi elämän mielekkyyttä ja merkitsisi parhaimmillaan pidempää ja tervettä elämää. Kun ihminen voidaan pitää toimeliaana ja vireänä, johtaa se myös parempaan ja terveempään sekä yhteiskunnan kannalta edullisempaan vanhuuteen. Eläkkeelle siirtymisessä pitäisi olla nykyistä huomattavasti enemmän joustoja ja vähemmän byrokratiaa.
Maahanmuuttajista puhutaan tunteenomaisesti ymmärtämättä, että heitä tarvitaan kansantaloudessamme. Työperäiset maahanmuuttajat ovat välttämättömiä osaajia tietyissä ammateissa, koska suomalaisista ei niihin halukkaita löydy. He myös rikastuttavat osaamisellaan talouselämäämme. Lyhytnäköisintä on se, että meillä opiskelee korkeakouluissa paljon ulkomailta tulleita nuoria – ilmaiseksi, eivätkä yrityksemme halua tai uskalla palkata heitä töihin. Meille ei vielä ole syntynyt aitoa monikulttuurista ympäristöä. Koulutuksen päätyttyä opiskelijat lähetetään -– tai pitäisikö sanoa päästetään – pois Suomesta, jos he eivät ole saaneet töitä. Heistä tulisi pitää kiinni ja auttaa heidät työelämän alkuun.
Meiltä puuttuu kykyä ja osin myös työkaluja nähdä taloudellisten päätösten vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Hyvä esimerkki on Tampereen Keskusareena-hankkeen taloudellisten vaikutusten arviointi. Julkisessa keskustelussa jätetään usein huomioimatta, että investointi ei ole pois jostain vaan edellytys muulle. Kun esimerkiksi Tampereen kaupunki investoi 18 miljoonaa euroa radan päälle rakennettavaan kanteen ja monitoimihalliin, saa se suoraan jatkossa vuosittain vähintään seitsemän miljoonaa euroa enemmän verotuloja hankkeen vaikutusten ansiosta. Arvioinnissa otettiin huomioon suorien vaikutusten lisäksi välilliset, kerrannais- ja epäsuorat vaikutukset. Kokonaiskuva muuttuu näin entisestään investointia puoltavaksi.
Tämän kaltaisia arviointeja meidän pitäisi pystyä tekemään kaikista niistä merkittävistä päätöksistä, joita teemme. Se johtaisi uudenlaiseen taloudellisten päätösten tekemisen kulttuuriin, jossa uskalletaan tehdä entistä enemmän ratkaisuja pitkän ajan vaikutusten perusteella.
Kauaskantoiset päätökset vaativat rohkeutta, näkökykyä sekä uskallusta. Niiden lopputulos on kuitenkin koko yhteiskunnan kannalta parempi kuin lyhyellä aikasihdillä tehtyjen. Seurauksia voidaan ennakoida, ja päätöksiin liittyvät riskit pystytään hallitsemaan. Rohkeat ja hyvin puntaroidut päätökset valavat tulevaisuudenuskoa koko yhteiskuntaan.
Heillä, jotka osallistuvat yhteiskunnan kehittämiseen liittyvään keskusteluun, pitäisi olla katse suunnattuna kauas horisonttiin ja pitkälle tulevaisuuteen.
Teppo Rantanen
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 7.3.2011 9.4.2010
Johtoryhmän agendalla on ollut tänään Martin tilanne. Martti on 60-vuotias asiantuntija, joka on tehnyt pitkän uran ja pohtii nyt, jäädäkö pois itse maksamalleen varhaiseläkkeelle vai jatkaako töissä. Martti on arvokas tyyppi firmalle. Hän osaa monet säännökset tarkemmin kuin nuoremmat, mutta ei aina ehdi niin nopeasti mukaan asioihin, eikä ole niin määrätietoinen ja napakoita päätöksiä tekevä kuin muut. Mutta Martti on arvostettu, mukava ja sopivasti harmaantunut. Viisauden merkki siis.
Mutta Marttia työnnetään myös pois organisaatiosta. Ei Martti suoriudu siinä kuin nuoremmat uraohjukset, vie tilaa huipulta, eikä aina ymmärrä nykyajan vaatimuksia. Martti pitääkin enemmän mökkeilystä kuin golfista tai purjehduksesta. Liekö Martti edes naamakirjassa. Olisiko parempi tehdä tilaa nuoremmille?
Martteja on paljon Suomessa. Ei pelkästään asiantuntija-Martteja, vaan myös veturimies-Martteja, sairaanhoitaja-Martteja, siivooja-Martteja, johtaja-Martteja. Avainkysymys on, mitä Marteille pitäisi tehdä. Siivotaanko Martit eläkkeelle parhaimmillaan maksamiensa varhaiseläkkeiden kautta vai pahimmillaan työttömyyseläkeputken kautta. Vai olisimmeko me vihdoin valmiita myös Suomessa ymmärtämään Marttien arvo. Martit tuovat parhaimmillaan vertaansa vailla olevaa kokemusta, ovat käveleviä tietopankkeja, luotettavia puurtajia, harjaantuneita johtajia, kriisit läpikäyneitä konkareita. Mutta Martit voisivat tuoda meidän tehokkuusvaatimusten kyllästämään maailmaan oppia siitä, että hitaamminkin ehtii, harkitsemalla syntyy parempaa ja viisaus on eri asia kuin älykkyys.
Jos katsotaan maailmaa ympärillämme ja otetaan esimerkiksi USA. Mitä siellä tapahtuu Marteille? He jatkavat uraansa monesti aina 75–80-vuotiaiksi saakka. He saattavat aloittaa toisen uran yliopisto-opettajina, toisenlaisessa busineksessa tai kolmannen sektorin toimijoiden palveluksessa. Ei USA-Martit vetäydy 58- vuotiaina golfia pelaamaan tai muuta Espanjaan. Tai jää kulmakaljakuppilaan kantapöytä-Marteiksi. Osa selittyy varmaan USAn huonommilla eläkejärjestelyillä, mutta uskon että isoin ero on asenteessa. Meillä Martteja ei haluta, eivätkä Martit itse halua jatkaa työssä. Kun arvostus puuttuu, sen myötä motivaatio ja innostus laantuvat, ja niiden seurauksena myös onnistumiset. Ei kyse ole eläkelainsäädännöstä, vaikka poliitikot ja työmarkkinajohtajat niin luulevat. Väärässä olevat.
Ehdotankin, että aloitamme Suomessa Martti pysyy työssä -liikkeen, jonka esimerkkihahmoksi kelpaa mainiosti presidentti Ahtisaari. Pitkälle yli 70 ikävuotta, mutta tekee loistavaa työtä maailmalla todella suurten asioiden hyväksi. Rintanapit ovat jo painossa.
Ja vielä, johtoryhmämme tekemä Marttia koskeva päätös - Martin osaaminen todettiin talon kannalta erittäin arvokkaaksi, ja Martin työssä jatkamista päätettiin kannustaa. Martin työehtoja sorvataan niin, että se mahdollistaa entistä paremmin työskentelyn joustavasti. Aikaa mökkeilyynkin jää, ja Martin tavoiteasetantaa päätettiin muuttaa niin, että se mahdollistaa nuorempien mentoroinnin ja viisauden jakamisen. Ja Martille päätettiin jakaa seuraavassa firman juhlassa työssä jatkamisen tunnustuspalkinto.
Teppo Rantanen 8.2.2010
Tänä talvena ilmastonmuutos ei ole ollut niin käsin kosketeltavasti havaittavissa kuin useana aikaisempana vuotena. Nyt on ollut mainio tilaisuus nauttia talvesta ja lumisesta maisemasta, mihin Etelä-Suomessa ei ole ollut pitkään aikaan mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ilmastonmuutos olisi totta ja edellyttäisi meiltä toimia sen estämiseksi.
Olemme Deloittella miettineet myös vastuullisen liiketoiminnan pääteemoja ja painotuksia. Meillä vastuullisuus ilmenee neljään alueeseen kategorisoituna; Community agenda, Talent agenda, Green agenda ja Marketplace agenda ovat ne alueet, joilla vastuullista toimintaa haluamme edistää. Community agenda käsittää toimet, joissa olemme mukaan laajasti yhteiskuntavastuun alla, muun muassa nuorten koulutuksen ja työllistämisen saralla, joista esimerkkinä panostuksemme maahanmuuttajanuorten työllistämishankkeessa sekä yliopistoyhteistyössä, kulttuurin tukemisessa Kiasma -yhteistyön kautta sekä vanhustentyön tukemisessa Kustaankartano-yhteistyön puitteissa. Talent agendalla varmistamme henkilöstömme hyvinvointiin panostamisen, niin työllisyyden varmistamisen kuin henkilökohtaisen hyvinvoinnin kautta. Green agendan osana on huolehtiminen ympäristöstämme, joka näkyy Deloitten Green office -hankkeena, Deloitten polkupyörinä sekä osallisuudessamme Hiilineutraali kunta -hankkeeseen (Hinku). Marketplace agendan osana olemme miettineet tapoja sisällyttää vastuullisuus palvelutarjontaamme, ja tarjota asiakkaillemme mahdollisuuksia osallistua näihin valintoihin.
Tämä on meidän esimerkkimme tavasta lähestyä uutta ja laajaa vastuullisuuden teemaa. Vastuullisuus on saattanut osassa yrityksistä jäädä talouden epävarmuuden jalkoihin. Hetkellisesti suuret katastrofit kuten viimeisimpänä Haitin maanjäristys herättävät lyhytaikaisesti vastuullisuuden ajatuksia, mutta kovin pitkävaikutteisia eivät näiden uutisten vaikutukset ole. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä vastuullisuuden rakentamista, jossa avainasemaan nousevat vastuullisuuden ympärille rakennetut kumppanuudet. Kumppaneina voidaan hyvin nähdä hyvämaineisia kolmannen sektorin toimijoita, joilla on myös uskottavuus esimerkiksi valtiovallan taholta.
Yhdessä tekemisen ja sitoutumisen kautta niin yrityksinä kuin yksilöinäkin voimme toimia vastuullisemman maailman puolesta – tehkäämme siis niin!
Teppo Rantanen 18.12.2009
Huolimatta ulkona paukkuvista pakkasista ilmaston lämpeneminen on totta. Myös ihmisten toiminnan rooli on siinä merkittävä. Kööpenhaminan vaiherikkaan kokouksen antina oli kuitenkin selkeä viesti ja sitoumus siitä, että meidän on yhdessä, koko globaalina yhteisönä, seistävä toimenpiteiden takana. Näillä toimilla negatiivinen kehitys pitää saada pysäytettyä ja estettyä tuhoisimmat seuraukset planeetallemme. Vastuullinen yritystoiminta on aktiivisesti mukana tässä dialogissa ja pyrkii edistämään niitä toimintatapoja, joilla hiilijalanjälkemme saadaan pienennettyä kestävälle tasolle. Pelkkä päästöoikeuksien kauppa tai hiilinielujen laskeminen ei auta kokonaiskuormituksen alentamisessa.
Yritysten tulee kaikessa liiketoiminnassaan miettiä, millaisia vaikutuksia tehtävillä valinnoilla on laajempiin vastuullisiin kokonaisuuksiin. Me Deloittella olemme määritelleet tähän kuuluvaksi myös sen, millaisia neuvoja me annamme asiakkaillemme. Jos pystyisimme laskemaan esimerkiksi kaikkien suositustemme hiilijalanjäljen, antamamme neuvot olisivat osa vastuullista liiketoimintaa. Tähän me tulemmekin pyrkimään. On tärkeää huomata, että teot yksittäisten yhtiöiden tasolla, vaikka kyseessä olisi yhden miehen yritys tai keskisuuri toimija, ovat yhtä vaikuttavia kuin suurten yhtiöiden päätökset. Kaikilla meillä on yhtä tärkeä rooli muutoksen aikaansaamisessa. Aivan samalla tavalla Suomi ei voi väistää omaa vastuutaan, vaikka USA:han tai Kiinaan verrattuna tuntuukin siltä, että omat toimemme ovat lähinnä hyttysen ininää.
Mitä siis voimme tehdä? Omat valintamme kolmella merkittävällä alueella voivat olla ratkaisevia. Nämä alueet ovat asuminen, liikenne ja ravinto. Näillä alueilla tehdyt valinnat ja niiden yhdistelmät vaikuttavat hiilipäästöjemme määrään. Energiatehokkuus, energiantuotannon muodot, käyttämämme liikennemuodot ja jopa valinnat ravinnossamme ovat oleellisia valintoja, joiden seuraukset näkyvät ympäristömme ja ilmastomme tilassa. Hinku-hanke (Hiilineutraalikunta), jota itse olen ollut käynnistämässä tähtää kuntatasolla tämän muutoksen toteuttamiseen. Pilottikunnat Uusikaupunki, Mynämäki, Parikkala, Kuhmoinen ja Padasjoki ovat saaneet jo hyviä tuloksia hankkeesta. Koko hanketta on tarkoitus myös laajentaa.
Haluan myös tuoda tässä yhteydessä kiitoksen kaikille, jotka myötävaikuttivat yritysvastuutilaisuutemme onnistumiseen Kiasmassa. Marraskuun tilaisuudessa kävimme mielenkiintoista keskustelua eri näkökulmista presidentti Ahtisaaren johdolla. Uskonkin, että iltapäivän keskusteluista saimme virikkeitä omista mahdollisuuksistamme ja selkeän viestin vastuullisuuden merkityksestä osana tämän päivän yritystoimintaa.
Ja mikä tärkeintä, haluan toivottaa kaikille oiken rauhaisaa joulunaikaa, ja armorikasta uutta vuotta.
Teppo Rantanen
Toimitusjohtaja
Deloitte |
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
|