|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
8.2.2010
Tänä talvena ilmastonmuutos ei ole ollut niin käsin kosketeltavasti havaittavissa kuin useana aikaisempana vuotena. Nyt on ollut mainio tilaisuus nauttia talvesta ja lumisesta maisemasta, mihin Etelä-Suomessa ei ole ollut pitkään aikaan mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ilmastonmuutos olisi totta ja edellyttäisi meiltä toimia sen estämiseksi.
Olemme Deloittella miettineet myös vastuullisen liiketoiminnan pääteemoja ja painotuksia. Meillä vastuullisuus ilmenee neljään alueeseen kategorisoituna; Community agenda, Talent agenda, Green agenda ja Marketplace agenda ovat ne alueet, joilla vastuullista toimintaa haluamme edistää. Community agenda käsittää toimet, joissa olemme mukaan laajasti yhteiskuntavastuun alla, muun muassa nuorten koulutuksen ja työllistämisen saralla, joista esimerkkinä panostuksemme maahanmuuttajanuorten työllistämishankkeessa sekä yliopistoyhteistyössä, kulttuurin tukemisessa Kiasma -yhteistyön kautta sekä vanhustentyön tukemisessa Kustaankartano-yhteistyön puitteissa. Talent agendalla varmistamme henkilöstömme hyvinvointiin panostamisen, niin työllisyyden varmistamisen kuin henkilökohtaisen hyvinvoinnin kautta. Green agendan osana on huolehtiminen ympäristöstämme, joka näkyy Deloitten Green office -hankkeena, Deloitten polkupyörinä sekä osallisuudessamme Hiilineutraali kunta -hankkeeseen (Hinku). Marketplace agendan osana olemme miettineet tapoja sisällyttää vastuullisuus palvelutarjontaamme, ja tarjota asiakkaillemme mahdollisuuksia osallistua näihin valintoihin.
Tämä on meidän esimerkkimme tavasta lähestyä uutta ja laajaa vastuullisuuden teemaa. Vastuullisuus on saattanut osassa yrityksistä jäädä talouden epävarmuuden jalkoihin. Hetkellisesti suuret katastrofit kuten viimeisimpänä Haitin maanjäristys herättävät lyhytaikaisesti vastuullisuuden ajatuksia, mutta kovin pitkävaikutteisia eivät näiden uutisten vaikutukset ole. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä vastuullisuuden rakentamista, jossa avainasemaan nousevat vastuullisuuden ympärille rakennetut kumppanuudet. Kumppaneina voidaan hyvin nähdä hyvämaineisia kolmannen sektorin toimijoita, joilla on myös uskottavuus esimerkiksi valtiovallan taholta.
Yhdessä tekemisen ja sitoutumisen kautta niin yrityksinä kuin yksilöinäkin voimme toimia vastuullisemman maailman puolesta – tehkäämme siis niin!
Teppo Rantanen 18.12.2009
Huolimatta ulkona paukkuvista pakkasista ilmaston lämpeneminen on totta. Myös ihmisten toiminnan rooli on siinä merkittävä. Kööpenhaminan vaiherikkaan kokouksen antina oli kuitenkin selkeä viesti ja sitoumus siitä, että meidän on yhdessä, koko globaalina yhteisönä, seistävä toimenpiteiden takana. Näillä toimilla negatiivinen kehitys pitää saada pysäytettyä ja estettyä tuhoisimmat seuraukset planeetallemme. Vastuullinen yritystoiminta on aktiivisesti mukana tässä dialogissa ja pyrkii edistämään niitä toimintatapoja, joilla hiilijalanjälkemme saadaan pienennettyä kestävälle tasolle. Pelkkä päästöoikeuksien kauppa tai hiilinielujen laskeminen ei auta kokonaiskuormituksen alentamisessa.
Yritysten tulee kaikessa liiketoiminnassaan miettiä, millaisia vaikutuksia tehtävillä valinnoilla on laajempiin vastuullisiin kokonaisuuksiin. Me Deloittella olemme määritelleet tähän kuuluvaksi myös sen, millaisia neuvoja me annamme asiakkaillemme. Jos pystyisimme laskemaan esimerkiksi kaikkien suositustemme hiilijalanjäljen, antamamme neuvot olisivat osa vastuullista liiketoimintaa. Tähän me tulemmekin pyrkimään. On tärkeää huomata, että teot yksittäisten yhtiöiden tasolla, vaikka kyseessä olisi yhden miehen yritys tai keskisuuri toimija, ovat yhtä vaikuttavia kuin suurten yhtiöiden päätökset. Kaikilla meillä on yhtä tärkeä rooli muutoksen aikaansaamisessa. Aivan samalla tavalla Suomi ei voi väistää omaa vastuutaan, vaikka USA:han tai Kiinaan verrattuna tuntuukin siltä, että omat toimemme ovat lähinnä hyttysen ininää.
Mitä siis voimme tehdä? Omat valintamme kolmella merkittävällä alueella voivat olla ratkaisevia. Nämä alueet ovat asuminen, liikenne ja ravinto. Näillä alueilla tehdyt valinnat ja niiden yhdistelmät vaikuttavat hiilipäästöjemme määrään. Energiatehokkuus, energiantuotannon muodot, käyttämämme liikennemuodot ja jopa valinnat ravinnossamme ovat oleellisia valintoja, joiden seuraukset näkyvät ympäristömme ja ilmastomme tilassa. Hinku-hanke (Hiilineutraalikunta), jota itse olen ollut käynnistämässä tähtää kuntatasolla tämän muutoksen toteuttamiseen. Pilottikunnat Uusikaupunki, Mynämäki, Parikkala, Kuhmoinen ja Padasjoki ovat saaneet jo hyviä tuloksia hankkeesta. Koko hanketta on tarkoitus myös laajentaa.
Haluan myös tuoda tässä yhteydessä kiitoksen kaikille, jotka myötävaikuttivat yritysvastuutilaisuutemme onnistumiseen Kiasmassa. Marraskuun tilaisuudessa kävimme mielenkiintoista keskustelua eri näkökulmista presidentti Ahtisaaren johdolla. Uskonkin, että iltapäivän keskusteluista saimme virikkeitä omista mahdollisuuksistamme ja selkeän viestin vastuullisuuden merkityksestä osana tämän päivän yritystoimintaa.
Ja mikä tärkeintä, haluan toivottaa kaikille oiken rauhaisaa joulunaikaa, ja armorikasta uutta vuotta.
Teppo Rantanen
Toimitusjohtaja
Deloitte 18.11.2009
Olemme matkalla kohti valoisampaa tulevaisuutta. Ainakin, mikäli katsomme maailmantalouden näkymiä.
Yhä useammat ekonomistit uskovat suhdannekäyrän olevan tavallisen V:n muotoinen. Kiinan talouden kasvu näyttää kestävän taantumasta huolimatta ja Venäjän suunnalta kuullaan jo ensimmäisiä, rohkaisevia talouden signaaleja. Valoisa tulevaisuus synkkenee hieman, kun asiaa katsotaan suomalaisen talouselämän kannalta. Isot teknologiateollisuuden yhtiöt eivät vielä näe valoisaa taivaanrantaa. Ennen kaikkea huolta aiheuttaa se, mitä Suomessa tehdään tulevaisuudessa. Lienee selvää, ettemme palaa takaisin perinteisen tehdasteollisuuden aikaan, ja koko alihankintaklusterimme on vaikeuksissa perinteisen toimintatavan ajatuksin.
Mitä meidän siis tulisi tehdä oman tulevaisuutemme eteen? Jotain ainakin. Olemme jo tehneet paljon töitä suomalaisten innovaatio-ohjelmien eteen ja pyrkineet edistämään suomalaista tuotekehitystoimintaa niin langattoman teknologian, bioteknologian, uusiutuvien energiavarojen hyödyntämiseen liittyvän teknologian kuin terveysteknologiankin alueella. Yksi ajatus, joka voisi olla yhdistämässä näitä kaikkia ja luomassa aivan uudenlaisen mahdollisuuden myös Suomi-brändin kirkastamiselle, on vastuullisen innovaatiotoiminnan tekeminen Suomen kärjeksi. Tämä sopisi loistavasti Aalto-yliopiston toimintaan, ja istuu myös suomalaisuuden perusolemukseen.
Vastuullisuus edellyttää vahvaa arvopohjaa, ja me suomalaiset olemme perinteisesti olleet vahvasti arvojemme mukaan eläviä. Maineemme maailmalla luotettavina, ahkerina, vähiten korruptoituneina ja koulumenestykseltään parhaina kantaisi hyvin tähän vastuullisuuteen. Samoin luonnonvarojen ja pääoman niukkuudesta johtuen olemme vuosikymmenten saatossa olleet pakotettuja innovaatioihin, joista monet ovat myös pysyvästi vastuullisuutta edistäviä. Näitä ovat muun muassa olleet niukan energia- tai raaka-ainekulutuksen teknologia, esimerkkinä vaikkapa Outotec, tai Nokian puhelimeen jo kymmenen vuotta sitten kehitetty aurinkokennoakku, jonka nyt Samsung esittelee uutuutena ja ”vihreänä puhelimena”.
Meillä on kaikki edellytykset luoda tästä uusi kansallisen menestyksen tekijä, joka vahvasti nojaa jo vanhastaan tunnettuun Suomi-brändiin ja osaamisalueisiimme. Meidän tulee vain tehokkaammin yhdistää näitä osaamisia. Aalto-yliopistossa yhdistyvät innovatiivisuuden perusedellytykset. Jo keskiajalta lähtien Firenzen saavutuksia tarkastellessa huomataan, että mahtavimmat keksinnöt, taideteokset, kirjallisen tuotannon helmet ja politiikan uudet tuulet syntyivät erilaisten osaamisten ristiinpölytyksen avulla, kun mahtavat varakkaat suvut kuten Medicit toivat yhteen eri alojen parhaat toimijat. Aallon mahdollisuudet voivat realisoitua vain, jos sen toimintatavoissa voidaan aidosti ylittää eri alojen väliset raja-aidat sekä yhdistää yritysten, julkisen sektorin ja myös kolmannen sektorin resurssit. Vastuullisuuden tuominen tähän innovatiiviseen luovuuteen onkin meille tarpeellinen lisäpiirre, jolla voimme erottautua kilpailijoistamme ja luoda uutta työllisyyttä Suomeen. Vastuullisuus on nousussa maailmalla ja sen tulee näkyä kaikkien yritysten toiminnassa jatkossa entistä selkeämmin. Siihen voisimme tuottaa uusia ratkaisuja ja tekniikoita. Meillä on jo hyviä lähtökohtia olemassa.
Mitä siis tarvitaan? Tarvitaan tekoja, jotka muuttavat hyvät aikomukset konkretiaksi. Tarvitaan eri tahojen toimenpiteitä, mm. julkisten varojen merkittävää keskittämistä nykyisestä tukiviidakosta sekä niiden suuntaamista näihin hankkeisiin. Tarvitaan yksimielisyyttä Aalto-yliopiston toimijoiden kesken suunnasta ja marssijärjestyksestä. Tarvitaan innostusta yrittäjyyteen, joka on yksi avain tulosten hyödyntämiseen, ehkä vielä maustettuna joillakin veroporkkanoilla. Ja ennen kaikkea tarvitaan taho, joka ottaa tästä vastuun. Pelkät hyvin kirjoitetut paperit eivät enää riitä, vaan on aika ryhtyä sanoista käytännön tekoihin. Paremman Suomen, yhteiskunnan ja maailman puolesta.
Teppo Rantanen
Toimitusjohtaja
Deloitte 22.9.2009
Yritysten rooli yhteiskunnassa muuttuu. Ajattelemme helposti yhteiskunnan hoitavan kaikki yhteiset asiat. Avoimessa taloudessa tämä ei riitä: nyt tarvitaan myös yritysten ja yksilöiden panostusta yhteisen hyvään.
Korkean verotuksen aikana olemme tottuneet siihen, että niin yrityksiltä kuin yksityisiltäkin varat kannetaan yhteiseen kassaan, josta sitten hoidetaan yhteiskunnan tarpeet.
Suljetun yhteiskunnan aikana näin voitiin menetellä. Jakoperusteen määrittelyn hoitivat valtio ja kunnat. Avoimessa globaalissa taloudessa tämä ei kuitenkaan ole enää mahdollista. Veronkantoja on ollut pakko alentaa, jotta olisimme kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla. Samalla valtion ja kuntien kassaan, erityisesti matalasuhdanteen aikana, kertyy vähemmän jaettavaa kuin pitäisi.
Nyt tarvitaan myös yritysten ja yksilöiden panostusta yhteisen hyvään.
Yhteistä hyvää rakennetaan luomalla yhteistä varallisuutta, joka takaa työpaikkojen säilymisen ja omistajille maksettavan tuoton pääomille.
Yhteistä hyvää yritykset voivat luoda myös kantamalla yhteiskuntavastuutaan alueilla, joissa tarvitaan lisää resursseja. Kysymykseen voi tulla nuorten tai erityisryhmien työllistäminen, urheilun tukeminen, kulttuurihankkeisiin monipuolinen osallistuminen tai konfliktienhallinnan mahdollisuuksien edesauttaminen.
Kaikki voidaan tehdä niin, että yrityksen omistajilleen maksaman pääoman tuottoa ei uhrata. Talouden alamäessä tämä on syytä muistaa, kun yritykset taistelevat olemassaolostaan tai vähintäänkin joutuvat sopeuttamaan toimintojaan.
Vasta-argumentiksi yritysten osallistumiselle yhteiseen hyvään esitetään usein, että yritykset eivät saisi valita mihin kohteisiin he osallistuvat ja millaisia valintoja tekevät yhteiskunnallisissa asioissa. Tälle ei mielestäni ole mitään perusteita. Yrityksillä on käytettävissään laaja osaaminen ja tietotaito, ja niitä voidaan soveltaa menestyksekkäästi myös silloin, kun yritykset valitsevat tukikohteitaan ja -tapojaan.
Tämä on myös havaittu käytännössä, kun on tarkasteltu millaisissa hankkeissa yritykset ovat olleet mukana. Yhteiskuntamme tulevaisuuden toimivuuden kannalta paras tulos saavutetaan, kun yritykset, kolmannen sektorin toimijat ja valtiovalta yhdessä toimivat yhdessä merkittävissä hankkeissa.
Itse olen saanut olla mukana muun muassa maahanmuuttajanuorten työllistämisohjelmassa sekä hiilineutraali kunta -hankkeessa. Hankkeiden onnistumisen edellytyksenä on ollut nimenomaan yrityssektorin aktiivinen rooli hankkeen alullepanijana ja vetovastuullisena, kunnes hanke on saavuttanut vakiintuneet muotonsa.
Koko yhteiskunnan kannalta parasta olisi se, että voisimme yhdistää näkemykset yritysten, julkisen vallan ja kolmannen sektorin roolista ja hylätä vanhat nurkkakuntaiset näkemykset. Silloin voimme tehokkaasti rakentaa yhteisvoimin entistä kilpailukykyisempää Suomea.
Teppo Rantanen
toimitusjohtaja
Deloitte 27.8.2009
Yhteiskunnassamme olisi nyt tarvetta innovatiivisille kehittäjille. Taantuman aika saattaisi olla juuri oikea hetki etsiä uusia kasvualueita, jotka yhdistävät liiketoiminnan yhä tiiviimmin kestävään kehitykseen. Kumppaneita kehitystyöhön voi löytyä esimerkiksi kansalaisjärjestöistä.
Vastuullinen liiketoiminta määritellään mielestäni varsin osuvasti noin vuosi sitten julkaistussa Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa Vastuullisuudesta kilpailuetua pk-yrityksille:
”Yritysten yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan yritysten ympäristö-, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden tasapainoista kehittämistä ja johtamista yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Vastuullista yritystä johdetaan johdonmukaisesti pitkällä aikajänteellä, työ tukee liiketoimintaa ja painopisteet määräytyvät yrityskohtaisesti.”
Yritysvastuuta voidaan avata myös pohtimalla vastuullisen liiketoiminnan suhdetta yrityksen ydinliiketoimintaan sekä miettimällä vastuullisuuden motiiveja ja tavoitteita. Mallia on kehittänyt erityisesti akatemiatutkija Minna Halme Helsingin kauppakorkeakoulusta kollegoineen.
Mallissa ”kevyintä” yritysvastuuta on hyväntekeväisyys: sillä ei yleensä ole yhteyttä yrityksen liiketoimintaan ja sen motiivit ovat PR-lähtöisiä. Hyväntekeväisyydellä voi toki olla jaloja päämääriä, mutta varsinaisesti sen harjoittaminen ei haasta yritystä muuttumaan. Siihen riittää raha. Yrityksen ei tarvitse muuttaa strategiaa eikä toimintatapoja.
Toisessa ääripäässä on innovoiva liiketoimintojen laajentaminen ja kehittäminen. Tavoitteena on kehittää uusia tuotteita ja palveluja olemassa olevien ympäristö- ja sosiaalisten ongelmien ratkaisuksi. Näiden kahden lähestymistavan väliin jää yrityksen nykyisen liiketoiminnan sosiaalisen ja ympäristövastuun kehittäminen, mihin kannustaa esimerkiksi ulkoisten sidosryhmien painostus tai tehokkuuden tavoittelu.
Uskoisin, että suurin osa suomalaisyrityksistä sijoittuu juuri tähän väliryhmään.
Nyt kuitenkin olisi tarvetta innovatiivisille kehittäjille. Taantuman aika saattaisi olla juuri oikea hetki etsiä uusia kasvualueita, jotka yhdistävät liiketoiminnan yhä tiiviimmin kestävään kehitykseen. Kumppaneita kehitystyöhön voi löytyä esimerkiksi kansalaisjärjestöistä. Jos ja kun yhteistyö edistää kumppaneiden tavoitteiden lisäksi myös ns. yhteistä hyvää, kyse ei ole hyväntekeväisyydestä ainakaan sen perinteisessä mielessä.
Sari Kuvaja
yritysvastuun asiantuntija, viestinnän suunnittelija
24.8.2009
Yritysten puolueille antamien vaalitukien aiheuttama kohu on ymmärrettävää. On hyvin vaikea perustella, miksi pörssiyhtiö sponsoroisi puolueita tai ehdokkaita. Aiheesta käyty keskustelu on ollut hyödyllinen, sillä se omalta osaltaan nopeuttaa siirtymistämme läpinäkyvämpään yhteiskuntaan. Se on nykypäivää.
Fortumin linja yhteiskuntavastuuasioissa on selvä. Kestävä kehitys merkitsee meillä taloudellisten, ympäristöllisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden ikuista yhteensovittamista. Tasapainoilu näiden tekijöiden välillä on erittäin haastavaa.
Energiayhtiönä olemme keskeinen yhteiskunnan toimija. Suomessa olemme suuri yhtiö ja omalla markkina-alueellamme Pohjoismaissa, Venäjällä ja Itämeren alueella keskisuuri yritys. Toimintamme luonteen ja kokomme vuoksi olemme jatkuvan mielenkiinnon kohteena.
Erityistä huolenpitoa tarvitaan jotta osaisi toimia vallitsevan eettisen ja ympäristöllisen koodiston mukaan. Ympäristöpuolella ja varsinkin Fortumin tapauksessa korostuu ilmastokysymys, joka mullistaa koko yhteiskuntamme sekä kansalaisten tavan elää ja liikkua. Tämän johdosta monien yritysten liiketoimintamallit menevät uusiksi. Ilmastokysymys on myös merkittävä kansantaloudellinen haaste, ja siitäkin syystä poliittisesti kuuma peruna jatkossakin.
Me Fortumilla olemme panostaneet ilmastokysymysten pohtimiseen jo toistakymmentä vuotta. Olemme tänään yksi Euroopan vähäpäästöisimmistä sähköyhtiöistä. Se antaa meille kilpailukykyä, mutta haluamme samalla huolehtia siitä, että toimintamme on muiltakin osin hyväksyttävää.
Yhteiskuntavastuuseen kuuluu ympäristökysymysten lisäksi myös esimerkiksi työnantajarooli, yhtiön rooli toimittajaketjussa sekä sponsorointi. Fortum tukee rahallisesti yleishyödyllisiä kohteita, jotka pitävät sisällään muun muassa nuorisotyötä, Itämeren suojelua ja vammaisliikuntaa.
Jo varhaisessa vaiheessa olemme päättäneet olla harrastamatta puolueiden tukemista ja vaalirahoitusta. Mielestämme vaalirahoitus on ongelmallista, koska edessä olisi liian vaikeita valintatilanteita.
Miten voisimme järkevästi perustella, kenelle ja miksi annamme tai olemme antamatta eri puolueille rahaa? Tasapuolisuutta on tässä asiassa kovin vaikea toteuttaa, joten olemme päättäneet pysyä siitä poissa. Tämä on meidän päätöksemme emmekä halua moralisoida muiden tekemisiä.
Carola Teir-Lehtinen
Corporate Vice President, Sustainability
Fortum Corporation 17.6.2009
Yritysten yhteiskuntavastuukeskustelu on innostanut eri tahoja kannanottoihin. Keskusteluun on nostettu eri aspekteja ja olen saanut myös paljon suullista palautetta. Kiasman johtaja Berndt Arell kysyy omassa blogissaan, onko tarkoituksenmukaista vaikeuksien edessä painaa jarrua vai kaasua ja pohtii yritysten todellista tahtotilannetta. Toinen mielenkiintoinen, nimimerkin suojassa kirjoitettu mielipide Hesarissa otti kantaa koviin tulostavoitteisiin, joita yritysjohto asettaa omalle yksikölleen varmistuakseen omista, mahdollisimman suurista bonuksista. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää mittavien säästötoimien kohdentamista henkilöstöön ja alihankkijoihin.
Näissä kysymyksissä vastakkain asettuvat eri aikahorisonttien katsantokannat. Jos yritysten tavoitteena on vain lyhyt tähtäin, niin säästämällä investoinneista, leikkaamalla henkilöstöä ja vähentämällä ostopalvelujen ja alihankinnan käyttöä saadaan varmasti kvartaalitason ja ehkä jopa vuositason tulos kuntoon. Mutta mitkä ovat pitkän tähtäimen vaikutukset tällaisesta toiminnasta? Jos alallemme ei rekrytoitaisi lainkaan vastavalmistuvia, niin tulos olisi varmaan ensimmäisen vuoden parempi, mutta siitä eteenpäin oppivat ja pystyvät asiantuntijat ovat korvaamattomia. Pitkän tähtäimen kasvu ei mahdollistuisi lainkaan.
Yritysjärjestelyjen yhteydessä toisinaan törmätään tilanteisiin, joissa yrityksen omistava taho tähdätessään yrityksen myyntiin parin seuraavan vuoden aikana, säästää kaikesta mahdollisesta tulevaisuuteen panostamisesta. Tulos saattaakin hetkellisesti näyttää paremmalta, ja taitamaton ostaja voi harhautua maksamaan tällaisesta yrityksestä liikaa. Mutta kokenut taho tietää, että yrityksen arvoa on näillä toimenpiteillä päinvastoin alennettu, ja lyhyen tähtäimen tulosparannus kääntyy pitkän tähtäimen tuloshuononnukseksi. Nimimerkin esimerkissä johdolla ei mahda itselläänkään olla kovin pitkäjänteistä sitoutumista yritykseen, koska muutaman vuoden sisään tulospalkkioiden mahdollisuus hävinnee kokonaan.
Ainoastaan pitkäjänteinen panostus osaamiseen, ihmisiin, innovaatioihin ja toiminnan kehittämiseen tuo menestystä yritykselle. Ja nämä ovat osa sitä yhteiskuntavastuuta, jota yrityksiltä nyt kaivataan: vastuuta Suomen tulevaisuuden kehittämisestä. Uskon, että nyt on oikea aika painaa kaasua, alkaa tehdä asioita uudella tavalla. Jos yritykset jäävät odottamaan Asterixin heimopäällikön tavoin taivaan niskaan putoamista, eivätkä uskalla tehdä mitään, mitään ei saavuteta. Huonoina aikoina menestyksekkäät yritykset rakentavat pohjaa uudelle nousulle, ja tämä pohjan rakentaminen vaatii aina rohkeutta.
Teppo Rantanen
Deloitte
1.6.2009
Yritysten yhteiskuntavastuullisuus ja sen asema yhteiskunnassa ovat olleet kuuman keskustelun kohteena viime aikoina. Yksittäiset ihmiset kokevat yhteiskuntavastuun tai sen puuttumisen konkreettisesti omassa elämässään. Taloudellisen laman seurauksena monet yritykset ovat joutuneet supistamaan toimintaansa – kokonaiset paikkakunnat muuttavat muotoaan, kun yritykset siirtävät toimintaansa tuottavampiin ympäristöihin tai supistavat sitä lopullisesti.
Keskustelua käydään siitä, pitäisikö yrityksien vastuu olla ensisijaisesti omistajille, yhteisöille vai yhteiskunnalle suunnattua. Ajankohtaisen näkemyksen mukaan yhteiskuntavastuu ei voi olla ensisijaisesti vastuuta vain omalle yritykselle, osakkeenomistajille tai työntekijöille. Se on puhtaimmillaan vastuuta koko yhteisön toiminnasta ja selkeää näkemystä oman organisaation asemasta ja toiminnan vaikutuksesta yhteisössä.
Kulttuurille taloudellisen tuoton tavoittelu vierasta
Kolmannen sektorin toimijat kuuntelevat yritysten yhteiskuntavastuukeskustelua erilaisesta näkökulmasta. Miltei jokaisen julkisen tai kolmannen sektorin toimijan kantavana ajatuksena on yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen ja yhteisen vastuun kantaminen.
Kulttuuri- ja taideorganisaatioissa meille on vierasta oman edun ja/tai taloudellisen tuoton tavoittelu. Vaikka taloudelliset realiteetit ja vaatimukset ovat yhä merkittävämmässä roolissa arkipäivässämme, on ajava voima toimintamme takana kuitenkin muuta kuin taloudellisen onnistumisen määrittely. Taideorganisaatioissa piilee syvä tietoisuus aidosta yhteiskuntavastuun kantamisesta. Se on ennen kaikkea vastuuta omalle yhteisölle, vastuuta yhteiskunnalle ja vastuuta siitä missiosta, joka toiminnalle on viime kädessä asetettu.
Usein kuulee sanottavan, etteivät taideorganisaatiot (erityisesti valtion tukemat) voi ymmärtää, minkälaisen haasteen edessä yritysten johto laman aikana on. Vastaisin, että taideorganisaatioiden johdossa yhteiskunnallisen tilan vaikutukset koetaan moninkertaisina. Meille onnistumisen mittaaminen on haasteellisempaa; onnistuminen ei suoraan vaikuta budjettikertymään, tavoitteiden asetanta tapahtuu useassa eri pisteessä ja johdolle annetaan vain harvoin todellisia työkaluja oman organisaation strategiseen luotsaamiseen. Vastuuta kannetaan koko yhteiskunnalle, ei vain omistajille.
Lisäarvo kaksisuuntaista
Useat kulttuuriorganisaatiot toimivat yhteistyössä yritysten kanssa, jotka haluavat toteuttaa yhteiskuntavastuutaan nimenomaan toimintana yhteiseksi hyväksi taiteen tai kulttuurin keinoin. Aidossa yhteiskuntavastuullisessa suhteessa lisäarvo on kaksisuuntaista. Yritys voi toteuttaa yhteiskuntavastuutaan merkityksellisellä ja näkyvällä tavalla – kulttuuriorganisaatio pääsee usein lähemmäs omaa missiotaan esimerkiksi laajempien yleisöiden tavoittamisessa ja kohderyhmämerkityksellisessä toiminnassa.
Laman aikana monet kulttuuriorganisaatiot ovat joutuneet huomaamaan, että kauniista puheista huolimatta useat yritykset leikkaavat kuluja ensimmäisenä ”ylimääräiseksi kivaksi” koetusta yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta.
Resurssit keskitetään lyhytnäköisesti. Pitkän tähtäimen kehittäminen sekä aidosti vastuullisen toiminnan vaatima sitoutuminen leikataan pois. Tiedän tapauksen, jossa yritys, joka mediassa suureen ääneen innosti muita laman vastaiseen taisteluun ja yhteisen vastuun kantamiseen, leikkasi samaan aikaan yhteiskuntavastuullisen projektinsa pois argumentoimalla, että ”näihin kivoihin pro bono projekteihin ei nyt vaan ole resursseja”. Esimerkistä kuultaa aito ymmärtämättömyys sekä oikeaa yhteiskuntavastuun kantamista, että yhteiskunnallisen toiminnan perusperiaatteita kohtaan.
Vastuun kantaminen on yhteistä
Jokaisen päätöksen ja toimintalinjauksen takana on aina henkilö ja henkilökohtainen vastuunkanto. Vastuun kantaminen on yhteistä. Se ei vain velvoita, vaan antaa mahdollisuuden uudenlaiseen näkemyksellisyyteen ja kasvuun. Deloitten toimitusjohtaja Teppo Rantanen kirjoitti aiheesta tässä blogissa seuraavasti: ”Jokaisen omistajan takaa löytyy ihminen, jolta tulee kysyä, mitä tämä yksilö haluaa omistuksellaan tehdä. Jokaisen rahaston takaa löytyy lopulta sijoittaja, jokaisen eläkeyhtiön takaa omistaja, valtio-omistuksen takaa vallankäyttäjä. Heiltä pitää kysyä, mikä heidän tahtotilansa on yrityksen yhteiskuntavastuun suhteen”.
Blogin innoittamana kysyn yrityksiltä suoraan: Onko tarkoituksenmukaista vaikeuksien edessä painaa jarrua vai kaasua? Mikä teidän tahtotilanne todella on?
Berndt Arell
Museonjohtaja
Kiasma 14.5.2009
Olemme siirtymässä yhteiskunnassamme uuteen vaiheeseen toistemme auttamisessa. Talouskriisin syvetessä yhteiskunnan mahdollisuus huolehtia kansalaisistaan on rajallinen. Nyt tarvitaan yhteisöllisyyttä ja yritysten vastuuta ympäröivästä yhteisöstä.
Deloitten toimitusjohtaja Teppo Rantanen
Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ajatellaan helposti, että yhteiskunta huolehtii kaikesta, kunhan maksamme verot. Auttaminen ulkoistetaan ja luullaan, että asiat hoituvat. Näin ei enää ole.
Useiden yritysten yhteiskuntavastuutoiminta on virkistynyt viimeisten parin vuoden aikana, ja saanut uusia muotoja. Siitä on tullut kiinteä osa yritysten jokapäiväistä toimintaa.
Yksittäisten yritysten ponnistukset saattavat tuntua pieniltä, mutta yhdessä saadaan jo paljon aikaan. Esimerkkinä vaikkapa Pirkanmaan yrittäjien alullepanema Me emme irtisano –kampanja, jossa yritys sitoutuu olemaan irtisanomatta työntekijöitään, ja tähän on liittynyt jo yli tuhat yritystä.
Äskettäin kerrottiin myös yksityisestä perheyhtiöstä, joka lomautusten sijaan lähettää työntekijänsä täydellä palkalla töihin Kustaankartanon vanhainkotiin. Myös edustamani yritys on aktiivisesti mukana niin nykytaiteen, monikulttuurisuuden, ilmastonmuutoksen hillinnän kuin vanhustyön tukemisessa.
Valaistunutta oman edun ajamista
Eikö yritysten ainoa tehtävä olekaan tuottaa voittoa omistajilleen? Ja näin huonoina aikoina: eikö tällaisesta rahanmenosta tulisi luopua ja keskittää käytettävissä olevat varat omaan toimintaan?
Näihin kysymyksiin on herätty monissa yrityksissä. Yritysten johto ja omistajat joutuvat monista eri syistä nyt oikeasti harkitsemaan vastauksiaan vastuuasioissa. He päätyvät varmasti hyvin erilaisiin linjauksiin mm. taustastaan johtuen.
Yritykset yleensä suhtautuvat yhteiskuntavastuuseen kuten British Petroleumin entinen pääjohtaja lordi John Browne, joka totesi Stanfordin seminaarissa Lontoossa sen olevan lähinnä” valaistunutta oman edun ajamista” (enlightened self-interest).
Tässä suhtautumisessa on se hyvä puoli puhtaaseen hyväntekeväisyyteen tai filantropiaan verrattuna, että se motivoi yrityksiä jatkamaan yhteiskuntavastuuponnistelujaan kaikkina aikoina.
Yhteiskunnan kannalta monet tekijät puoltavat yritysten vastuullista toimintaa. Yksi syy on yhteiskuntarauhan säilyminen. Jos ne voivat lisäksi vaikuttaa myös perustarpeiden täyttämiseen ja peräti yhteiskunnan taloudellisen perustan takaamiseen, on tämä toiminta erittäin merkittävää sekä yhteiskunnan että yritysten itsensä kannalta.
Yritysten oma toiminta näyttää suuntaa yhteiskunnan kehittymiselle. Lomautusten ja irtisanomisten vaikutukset ovat arvaamattoman isot. Markkinapsykologia toteuttaa itse itseään ruokkivaa, negatiivista spiraalia, jolloin yritys joka irtisanoo tai lomauttaa, joutuukin välillisesti itse kärsimään aiheuttamastaan kysynnän puutteesta.
Joidenkin mielestä on väärin, että yritykset ottavat yhteiskunnallisia vastuutehtäviä hoidettavikseen, kuten esimerkiksi hoivapalveluita. Jos toimitaan yhteisten pelisääntöjen mukaan, ei ole kai kuitenkaan mitään syytä, miksi yritykset eivät voi olla vastaamassa tietyistä osista yhteiskunnan toimintaa.
Nuorille vastuullinen toiminta rahaa tärkeämpää
Oman, kolmenkymmenen vuoden kokemukseni perusteella uskallan väittää, että perheyritystyyppiset yritykset hoitavat pitkällä aikajänteellä yhteiskuntavastuuvelvoitteitaan paremmin kuin julkiset, listatut yhtiöt.
Lyhyellä tähtäimellä näin ei välttämättä ole, mutta jos perheyhtiön kvartaali näyttää todella olevan 25 vuotta, se toimii vastuullisesti ympäröivään yhteiskuntaan, sidosryhmiin ja omiin työntekijöihin. Mistä tämä johtuu?
Osittain kyse on johdon tavoiteasetannasta, jossa korostuu lyhytkautisen tulosseurannan tavoitteet. Perinteisesti hyvän johtajan malliin ei ole kuulunut pehmoilu.
Kaikille yrityksille yhteinen piirre on pula hyvästä työvoimasta. Sen saamiseksi yritysten on kyettävä osoittamaan vastuullisuutensa pitkällä aikavälillä. Työelämäänsä aloittavien sukupolvien arvomaailmassa yhteiskuntavastuukysymyksiä pidetään jopa rahaa tärkeämpänä.
En ole samaa mieltä siitä, että yritykset olisivat vain juridisia kokonaisuuksia, joissa ei ole ihmistä. Mielestäni kasvoton omistajuus on myytti, joka pitää murtaa. Kasvotonta omistajuutta ei ole olemassa.
Jokaisen omistajan takaa löytyy ihminen, jolta tulee kysyä, mitä tämä yksilö haluaa omistuksellaan tehdä. Jokaisen rahaston takaa löytyy lopulta sijoittaja, jokaisen eläkeyhtiön takaa omistaja, valtio-omistuksen takaa vallankäyttäjä. Heiltä pitää kysyä, mikä heidän tahtotilansa on yrityksen yhteiskuntavastuun suhteen.
Vahvat johtajat yrityksissä ymmärtävät tämän. Ei ole tarpeen piiloutua kasvottoman omistuksen taakse tekemiensä päätöksien vuoksi. Ihmisyyteen liittyy kyky ymmärtää, mitkä päätökset ovat oikein ja mitkä väärin. Tässä suhteessa myös yhtiöt ovat moraalisia toimijoita. Parhaimmillaan yritykset voivat auttaa yksilöä toteuttamaan omaa näkemystään paremmasta yhteiskunnasta auttamisen, taiteen, tieteen tai itsensä kehittämisen kautta.
Tätä keskustelua haluan puheenvuorollani virittää käyntiin, ja näitä asioita tulen myös jatkossa käsittelemään tässä blogissani
Teppo Rantanen
Toimitusjohtaja, Deloitte & Touche Oy
2005-2009 puheenjohtaja Amerikkalainen Kauppakamariyhdistys Suomessa ry
Teppo Rantanen
CEO and Country Managing Partner, Deloitte & Touche Finland
Experience
-
Teppo has been the Country Managing Partner at Deloitte Finland since 2002. He has vast experience in M&A, banking, energy and manufacturing industries. He has been responsible partner in numerous audit and risk consulting assignments and due diligences various industries.
-
Before joining Deloitte Teppo was Nordic leader of Andersen Risk Consulting, located in Stockholm and prior to that in Helsinki. Teppo participated in several risk management and audit projects for both Finnish and Swedish companies, as well as some international projects.
- Teppo has also worked in 1994 in Andersen office in London.
- Teppo served two terms as Chairman of the Board of The American Chamber of Commerce in Finland between 2005 and 2009
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
|