| Nyt kun alamme olla riittävän luottavaisia että tämän hetkisen taloustaantuman pahimmat vaiheet ovat ohi ja meno maailmassa alkaa jo suuntautua nousu-uralle, on syytä katsoa pidemmän tähtäimen tulevaisuuteen. Erityisesti Suomen osalta. Olemme matkalla kohti ikääntyvää yhteiskuntaa, jossa elinvoimaisen demografian aikaansaaminen vaatii maahanmuuton muuttamista houkuttelevaksi ja heterogeenisen yhteiskunnan perusrakenteiden luomista.
Suomen tulevaisuutta pohdittaessa on mietittävä mitkä ovat meidän vaihtoehtomme. Teollinen pohja rapautuu väistämättömästi vaikka uskonkin että on paljon taitoja, kuten puurakentaminen ja luonnonvarojen älykäs hyödyntäminen, joita voisimme tehdä vanhaan suomalaiseen osaamisperinteeseen pohjautuen. Perinteiset taidot eivät kuitenkaan riitä. Mielenkiintoinen vertailukohta löytyy UK:sta, jossa uusimmat tilastot osoittavat maahan syntyneen viimeisen kolmen vuoden aikana nettomääräisesti yli 800.000 uutta työpaikkaa. Yksityinen sektori on tuottanut yli 1,3 miljoonaa uutta työpaikkaa julkisen sektorin samaan aikaan vähentäessä lähes 400.000 työpaikkaa.
Mielenkiintoista on se, millä sektoreilla uudet työpaikat ovat syntyneet. Kasvualoja ovat olleet seuraavat:
- hotelli- ja ravintola-ala
- ICT
- asiantuntijapalvelut (talous, laki, insinööri, mainonta, tutkimus, sisustus, arkkitehtuuri)
- vuokrahenkilöstö, turvallisuuspalvelut, palvelukeskukset, kiinteistöjen ja toimitilojen hoito, leasing
Onko UK:n tie myös Suomen tie? Voisimmeko me löytää vastaavanlaisia vahvuusalueita perinteisen teollisuusajattelun ulkopuolelta haihattelematta kuitenkaan liikaa? Mitkä kyseiset vahvuusalueet ovat? Me puhumme paljon innovaatioista, koulutuksesta ja hyvinvointivaltiomallista mutta konkreettiset hyödyt tämän ajattelun viemisestä eteenpäin ja jalostamisesta liiketoiminnaksi puuttuvat. Puheita ja ohjelmia on paljon, mutta teot puuttuvat. Hyvät neuvot ja toteuttamiskelpoiset ideat ovat tarpeen.
Teppo Rantanen |
|
Ainakin mikäli on uskomista terveisistä Davosista ‒ ja miksi emme uskoisi. Suomalaisessa mediassa Davosin tämän vuoden huippukokous jäi suhteellisen vähäiselle huomiolle, ehkäpä siksi että suomalaisia osallistujia oli kovin vähän.
Davosin kokouksen mielenkiintoisin havainto oli optimismi, joka leijui kokouksen yllä. Optimismi piti sisällään uskon siihen, että pahin finanssikriisissä on takana, eurokriisi puheineen euron hajoamisesta on jo takanapäin, ja että Espanja ja Italia selviävät tulevista haasteista.
Samansuuntainen viesti oli vallalla alkuviikosta Lontoossa, jossa Deloitten kansainväliset johtajat tapasivat UK:n suurimpien yritysten johtoa. Maajohtajamme Espanjasta ja Italiasta toivat lupaavia uutisia. Espanjan tilanne on parantunut merkittävästi viimeisen kuuden kuukauden aikana, ja Italian uskotaan selviävän tulevista poliittisista haasteista.
Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että brittiyritykset makaavat tällä hetkellä merkittävän käteiskassan päällä. Yritysjohdolla olisi jo halua ryhtyä investoimaan, mutta osakkeenomistajat ja hallitukset ovat vielä varovaisia poltettuaan näppinsä aiemmissa sijoituksissaan.
Suomessakin on jo käännytty minun havaintojeni mukaan ylöspäin. Aktiviteetti asiantuntijapalveluiden markkinoilla kertoo, että taantuman selkä taittui kaksi viikkoa sitten. Markkinat menevät jo varovasti aktiivisempaan suuntaan, ja se kertoo luottamuksen palautumisesta – ei pelkästään rahamarkkinoille vaan muutenkin.
Mitään riemurallia ei kuitenkaan ole odotettavissa. Yritykset ovat yhä varovaisia eri puolilla maailmaa, kuten viimeiset USA:n talousdatat osoittivat. Eli nousu tulee olemaan rauhallista ja odottelevaa. Lisäksi meitä Suomessa painavat meidän rakenteelliset ja väestörakenteeseen liittyvät ongelmat.
Tämä on kuitenkin hyvä aika aloittaa parempi vuosi kuin edelliset. 2013 tulee olemaan hyvä vuosi!
Teppo Rantanen |
|
Elämä muuttuu aikalailla kun tipahtaa kahdeksi viikoksi täysin vuoteenomaksi ja siitä neljä päivää sairaalassa tiputuksessa. Keuhkokuume ei ole mikään helppo vieras, mutta auttaa ymmärtämään monia asioita ja näkemään niitä uudesta kulmasta. Myös suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän näkökulmasta.
Ensin työterveyshuollon kautta perusterveydenhuollon piiriin ja sieltä erikoissairaanhoidon keuhko-osastolle. Koko matkan ajan en lakannut ihmettelemästä sitä motivaatiota tehdä tuota vaativaa hoitotyötä ystävällisesti, potilaista välittäen ja osaavasti. Ja tietäen että rahasta tuota työtä ei jaksaisi tehdä, varsinkaan nykyisillä palkkatasoilla. Lisäksi kohtasin ensimmäisenä yönäni kuoleman vierailun samassa huoneessa, naapuripedin potilas. Lähes kaikki inhimillisen elämän osa-alueet tulivat siis tutuiksi. Prosesseihin löysin montakin parannettavaa kohtaa.
Tämä johtaakin hyvin aiheeseen, josta olisin kirjoittanut jo aiemmin jos olisin pysynyt terveenä. Marraskuun puolivälissä meillä oli ilo isännöidä yhdessä Planin ja FiBSin kanssa vaikuttajafoorumia, jossa yritysmaailman päättäjät kävivät keskustelua yritysten vastuullisuudesta ja merkityksestä. Tilaisuudessa kuultiin monia hyviä puheenvuoroja alan kansainvälisiltä asiantuntijoilta ja suomalaisilta yritysjohtajilta, osallistuipa yleisön joukosta innokkaasti dialogiin edellinen presidenttimmekin.
Teemana oli ajattelutapa, jolla yrityksissä mietitään yhteisen arvon kasvattamista. Michael Porter, jonka perustama Monitor-konsulttiyhtiö on juuri päättänyt liittyä osaksi Deloittea, toi käsitteen Shared Value viime vuonna julkisuuteen. Yritysten tehtävä on siis myös OMAN ARVONSA KASVATTAMISEKSI miettiä yhteisen arvon kasvattamista. Ja johtavat yritykset ovat tämän jo huomanneet. Laatukeskus järjesti viime kuussa perinteisen gaalansa, jonka aiheet sivusivat myös vastuullisuuden teemaa. Gaalassa monet eturivin suomalaiset yritykset yhteen ääneen jakoivat käsityksen aihepiirin tärkeydestä ja relevanttiudesta omille yrityksilleen. Eli toisin kuin jotkut edelleen sitkeästi luulevat, kysymys ei ole mistään pehmoilusta tai viherpiiperryksestä, vaan kovan liiketoiminnan ytimestä. Herää, jos et ole vielä tätä huomannut.
Ja lopuksi hieman oman Deloitte-hännän nostoa. Joulukuun alussa Deloitte valittiin SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n ensimmäisen Vapaaehtoistyön tunnustuspalkinnon saajaksi laajasta työstämme vapaaehtoistyön edistämiseksi. Siitä voimme olla ylpeitä.
Teppo Rantanen |
|
Miksi olen olemassa? Tämä kuulostaa syvälliseltä eksistentialistiselta kysymykseltä, jota ruotimaan sopisivat paremmin filosofisista pohdinnoistaan tunnetut Sokrates, Kierkegaard tai Sartre, mutta kysymys on relevantti myös yrityksille. Miksi yrityksemme on olemassa?
Kysymys toiminnan tarkoituksesta on noussut esiin entistä useammin viime aikoina. Olen hämmästynyt miten paljon bisneskirjallisuuden kuuluisimmat gurut puhuvat tästä – on kyse sitten Porterista, Collinsista tai Lencionista. Puhumattakaan maailman johtavista poliitikoista, kuten Obama, Cameron, Mandela tai Ahtisaari. Entä sitten yritysjohtajat maailman huipulta kuten Paul Polman Unilever, Paul Myners Marks & Spencer, Sam Walton Wal-Mart, Barry Salzberg Deloitte? Kaikki puhuvat samasta asiasta. Lisäksi monet tutkimukset, joita milleniaalien keskuudessa on tehty Y-sukupolven ajatuksista, todistavat jälleen samaa.
Yrityksen on mietittävä miksi se on olemassa. Mikä on sen toiminnan tarkoitus, missio. Yritysten pitää kirkastaa itselleen olemassaolonsa tarkoitus, joka ei muuten ole vain se että tienataan rahaa osakkeenomistajille.
Suomessa tätä ei ole vielä oikein laajasti ymmärretty. Varsinkin nyt, kun taloudellisesti ajat ovat epävarmat, on huomattavissa paljon sen kaltaista ajattelua, että ei meillä ole nyt varaa miettiä tällaisia kysymyksiä ‒ nyt keskitytään kulujen karsimiseen. Mutta tässäkin totuus on tarua ihmeellisempää. Yritykset, jotka ovat miettineet ja kirkastaneet toimintansa tarkoituksen ja viestineet sen sekä sisäisesti että ulkoisesti, pärjäävät tutkitusti kilpailijoitaan paremmin taloudellisesti. Mietipä sitä. Sen sijaan että hakisit kannattavuutta erilaisten Cost Reduction -ohjelmien kautta, kirkastapa ja viestipä miksi yrityksesi on olemassa. Vallankumouksellinen ajatus, joka loppujen lopuksi on täysin järkeenkäypä. Me ihmiset olemme sellaisia, että me tahdomme tehdä työtä jolla on tarkoitusta, josta me innostumme, ja jolloin me annamme parhaamme. Raha ei ratkaise tässäkään.
Eli teemanamme voisi olla ”Value (f)or Money”
Teppo Rantanen |
| Kreikka taas pulassa – entä muut ongelmamaat?
Valtioiden velkakriisien keskellä on syytä muistaa, että kyse ei ole vain lyhytaikaisesta rahoituksen hoitamisesta vaan useimpien Euroopan maiden pitkäjänteisemmästä ongelmasta. Demografia on tekijä, joka muuttaa valtioiden kantokykyä ratkaisevasti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Tilanne on siis toinen kuin mitä kuviteltiin silloin kun Euroopassakin elettiin loputtomiin jatkuvan talouskasvun odotuksessa. Verotusta ei voi loputtomasti kiristää, sillä lisääntyvä verokilpailu maiden välillä johtaa siihen, että tuotannon kustannukset korkean verotuksen maissa jäävät liian korkeiksi. Jos valtiot eivät siis kykene hoitamaan kaikkia yhteiskunnan tehtäviä, on yritysten kannettava omaa vastuutaan. Ja tämä on myös yritysten oma etu – toimiva yhteiskunta, parhaat motivoituneet työntekijät ja uusien liiketoimintainnovaatioiden löytäminen kannustavat tähän.
Milleniaalien näkemys – totta vai tarua?
Teimme alkuvuodesta tutkimuksen, jossa selvitimme tämän päivän yritysjohtajien sekä tulevien johtajien, Deloitten omien milleniaalien (1981 jälkeen syntyneiden asiantuntijoiden) näkemyksiä yhteiskunnan suunnasta, yritysten ydintoiminnan yhteiskunnallisesta tarkoituksesta ja johtajuudesta. Moni millenniaali näkee tämän päivän johdon ajattelevan liikaa lyhyen aikavälin tavoitteita ja tuottoa sekä odottaa tulevaisuuden johtajilta uusia ideoita, pitkän aikavälin fokusta ja inspiroivaa johtajuutta. Milleniaalit näkevät yrityksen toiminnan tarkoituksen kiteytyvän tuoton lisäksi innovaatioiden tuottamisessa, elinkeinojen luomisessa sekä yhteiskunnallisessa kehityksessä.
Suurin osa milleniaaleista myös odottaa yrityksillä tulevan olemaan muihin sektoreihin verrattuna huomattavin vaikutus yhteiskuntaa kohtaavien haasteiden ratkaisussa. Onko tässä kyse vain nuoruuden idealismista, joka tulee ajan myötä muuttumaan? En usko tähän. Tämän päivän nuoret asiantuntijat ovat jo eri tavalla ajattelevia ja eri lähtökohdista ponnistavia kuin aikaisemmat sukupolvet. Heillä on ollut käytettävissään aivan eri määrä tietoa kuin koskaan aikaisemmin. Uskon milleniaalien mielipiteen perustuvan enemmän tämän tiedon tulkintaan kuin katteettomaan idealismiin.
Vaikutukset yritykselle ja yritysjohtoon – uusi suuntako?
Milleniaalit ovat tulevia yritysjohtajia ja heidän maailmankuvansa tulee muokkaamaan yritysmaailmaa. Yritysten on pakko skarpata näkemystään omasta yhteiskunnallisesta missiostaan. Useimmissa yhtiöissä tämä ei kuitenkaan johda radikaalin toiminnan muutokseen: omasta toiminnasta täytyy löytää se olemassaolon tarkoitus, jolla on muukin merkitys kuin voiton aikaansaaminen. Tämän viestin kirkastaminen on yksi ydinkysymyksistä yrityksissä. Yhteiskunnallisen mission tuominen liiketoiminnan ytimeen, pitkän aikavälin strategiaksi, on ylimmän johdon tehtävä.
Johtaisivatpa milleniaalien odotukset yrityksissä sitten koko liiketoiminnan suunnan muutoksiin tai vain oman toiminnan tarkasteluun uudesta näkökulmasta, muutos on väistämättä edessä. Suurien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu vaatii konkreettisia tekoja, mutta mikä tärkeintä, ennen tekoja meidän on muutettava ajattelutapaamme. Haluan haastaa teistä jokaisen kysymään nyt itseltään, mikä on yritykseni yhteiskunnallinen missio. Jos vastaus ei ole täysin kirkas, vaaditaan toimintaa. Kannustan teitä myös lämpimästi ottamaan osaa keskusteluun ja esittämään omat mielipiteenne.
Teppo Rantanen |
|
Lumentulo ja kylmyys katkaisivat varhain hyvin alkaneen kevään tulon. Emme vielä saanetkaan nauttia sulista lenkkipoluista ja kauniista auringonpaisteesta kuin hetken. Mutta toivo paremmasta elää vahvana, valo auttaa jo jaksamaan kun päivä on jo yötä pidempi.
Talouden kevään oraat ovat myös hyvin olleet nousussa ja ennusteetkin ovat kääntyneet, jotain poikkeusta lukuun ottamatta, kasvun puolelle. Ensi vuodeksi ennakoidaankin jo varsin normaalia kasvua, tämä vuosi jää vielä hieman vaatimattomammaksi. Viime vuoden lopun pelkojen jälkeen tilanteet ovat kuitenkin kääntyneet toiveikkaammiksi, vaikkakin on selvää, että talouden epävarmuuden ajat jatkuvat. Euroopan hidas kasvu ei tule edesauttamaan nopeaa nousua, ja USA:nkin kasvun ja markkinoiden nousun vaisuus vaikuttavat meillekin. Kuitenkin tuntuu siltä, että Suomella on mahdollisuus selvitä tästä talouden syklistä paljon paremmin kuin pelättiin. Työllisyys paranee pikkuhiljaa, asuntojen hinnat pysyvät vakaina ja alhaiset korot pitävät kustannukset matalina. Edes IT-sektorin väenvähennykset eivät tunnu aiheuttavan aihetta suurempaan huoleen.
Hallitus ja työmarkkinajärjestötkin tekivät oikeansuuntaisia ratkaisuja eläkeiän pidentämisen ja verotuksen osalta. Vaikka suora eläkeiän nosto onkin vielä edessä, tehdyillä toimenpiteillä käytännössä vaikutettiin eläkeikää pidentävästi. Arvonlisäveron korotus sekä t&k-vähennys ja bisnesenkelihelpotus ovat myös oikeita toimia verotuksen saralla. Samoin se, että valtio ei yritä säästää itseään hengiltä. Sen sijaan on jatkuvasti syytä tehostaa toimintoja julkisella sektorilla ja varmistaa, että resurssien käyttö on suhteessa aikaansaatuun panokseen – mikä käytännössä tarkoittaa, että julkiselta sektorilta eläköityvien tilalle ei juurikaan tarvitse uusia palkata.
Uusi presidenttimme on myös aloittanut tehtävässään ja nostanut esille lasten ja nuorten syrjäytymisen ongelmat. Tämä on aihealue, jossa meillä on paljon hyvää tahtoa, useita tekijöitä, mutta puuttuu yhteen hiileen puhaltaminen. Uskon, että saattamalla yhteen tehokkaasti yritykset, kolmannen sektorin toimijat ja julkinen sektori (valtio ja kunnat) ongelmat olisivat voitettavissa. Nuorisotyöttömyyden poistaminen on tahdon asia.
Kaiken lumentulonkin keskellä toivotan kaikille hyvää ja rauhallista pääsiäisen odotuksen aikaa. Muistakaa pääsiäisaamuna nousta katsomaan, kun nouseva aurinko tanssii.
Teppo Rantanen |
|
Median ja tutkimuslaitosten kilpasynkistely talouden näkymistä ei onnistukaan luomaan itseään toteuttavaa profetiaa. Kansainvälisen talouden käänteet ovat jo näkyvissä, ja uskolla tulevaisuuteen saadaan ihmeitä aikaan. Viime päivinä on käyty keskustelua tulevista talouspoliittisista päätöksistä, ja haluan omana kannanottonani selkeästi liputtaa sekä EK:n että SAK:n ekonomistien viestin puolesta. Viesti oli se, että talouspolitiikan päätösten on oltava kasvua tukevia eikä vain 5 miljardin säästöihin tähtääviä. Ja syynä tähän on nimenomaan se, että nyt tarvitaan toimia, joilla rohkaistaan yrityksiä, yksityisiä ja muita tahoja positiiviseen taloudelliseen toimintaan.
Julkissektorin pitää uusiutua, mutta sekin on nähtävä välttämättömyytenä jo senkin vuoksi, että sieltä eläköityy valtava joukko seuraavien 5-10 vuoden aikana. Samanaikaisesti päällekkäisyyksiä on karsittavia, tehottomia prosesseja uudistettava ja uuden tekniikan hyväksikäyttöä on lisättävä. Kuntakenttää on katsottava uusin silmin – hyvä vaihtoehto on katsoa sitä sosiaali- ja terveydenhuollon osalta täysin uusin silmin. Siellä jos missä tarvitaan uutta ajattelua, yksiköt pitää järjestää järkevästi riippumatta kuntarajoista. Tuotantonäkökulmasta yksityisen ja julkisen terveydenhuollon raja on poistettava ja toimittava aina asiakkaan näkökulmasta eniten lisäarvoa tuottavalla, tehokkaimmalla tavalla.
Suomen tulevaisuutta pohditaan nyt monellakin foorumilla, ja se on hyvä asia. Nyt tarvitaan uutta ennakkoluulotonta ajattelua, ja tarvitaan yhteinen sitoutuminen yhteisiin päämääriin, jotka hyödyttävät kaikkia. Yksi hyvä esimerkki asiasta, jonka voisimme hoitaa jos vain haluaisimme, on nuorisotyöttömyys. 25 000 työpaikkaa nuorille on luotavissa, kun saamme yritykset, julkisen vallan ja kolmannen sektorin järjestöt yhdessä luomaan ne toimintatavat ja jonkun vielä toteuttamaan ne. Hyvää tahtoa asiassa ei puutu. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat nuorten kesätyöpaikkojen tarjoamisessa edesauttavat hankkeet Suomen lasten ja nuorten säätiön, Perheyritysten liiton ja Teknologiateollisuuden taholta. Kaikille nuorille pitäisi pystyä tarjoamaan ensiksi kesätyö! Ja tähän yritykset eivät tarvitse tukea, kysymys on tahdosta. Valtion rahat voisi mieluummin ohjata kolmannen sektorin järjestöihin, jotka voisivat palkata nuoria hyvien tekojen kesätöihin.
Mutta takaisin otsikkoon. Olen vakuuttunut siitä, että 2012 on hyvä vuosi. Jos me kaikki uskomme niin ja käyttäydymme sen mukaisesti, niin siitä tulee totta kaikkien meidän osalta. Eiköhän tehdä se.
Teppo Rantanen |
|
Joulu lähestyy kovaa vauhtia, vaikka ulkona ei sitä huomaa. Ihmisten kiireet pikkuhiljaa kuitenkin hiljenevät, ja rauhoittuminen alkaa. Mutta ei maailmantaloudessa, joka jatkaa hurlumhei-menoaan. Keskusteluni suomalaisten yritysten kanssa rahoitusalaa lukuun ottamatta antavat hyvin rohkaisevan käsityksen talouden tilanteesta. Rahoitusalalla Euroopan myllerrykset tuntuvat eniten.
Vaikka näkyvyys on huono, juuri nyt tilanne on hyvä. Tätähän myös joulukaupan menestys todistaa. Median maalaamat uhkakuvat ja ennustelaitosten (välillä tuntuisi siltä, että arvauslaitokset voisi olla osuvampi nimi) kilpailu siitä, kuka uskaltaa räväyttää synkimmällä ennusteella, taitaa olla suurin haaste taloudellemme juuri nyt. Onneksi VM muistutti yksityisen kulutuksen tärkeydestä, joten ei muuta kuin viimeisiä jouluostoksia tekemään. Suosittelen, että ostat lahjan jollekulle, joka sitä vähiten odottaa ja ehkä eniten tarvitsee, ja tuot sillä hyvää mieltä ja kasvatat kansantaloutta.
Olen ottanut vastaan Suomen lasten ja nuorten säätiön puheenjohtajuuden. Pär Stenbäck ja joukko muita loi säätiön yli 10 vuotta sitten, ja Pärre on tehnyt erinomaisen työn ja saanut säätiölle ammattitaitoisen henkilökunnan ja toimintaohjelman, josta on hyvä jatkaa. Me olemme Deloittella tehneet yhteistyötä Säätiön kanssa jo pitkään mm. maahanmuuttajanuorten parissa ja nyt uusin hanke nuorten parissa Perussa. On ilo olla mukana tekemässä hyvää ja keskittymässä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asian edistämiseen.
Joulu on hyvä käyttää hiljentymiseen ja Joulun Sanoman kuuntelemiseen. Jos meillä kaikilla voisi olla se mieli, että Maassa Rauha ja Ihmisillä Hyvä Tahto, niin maailma olisi vieläkin parempi paikka elää. Käytä joulun aikaa myös tämän pohtimiseen ja avaa sydämesi Joulun Lapselle.
Oikein Hyvää Joulua toivottaen
Teppo Rantanen |
|
Viimeistä viikkoa marraskuussa vietettäessä ulkona on pimeää ja märkää, talvesta ei ole tietoakaan. Vähän samansuuntaista on ollut maailmantaloudessakin, huonot uutiset ovat seuranneet toisiaan ja kriisiä ei ole onnistuttu ratkaisemaan. Euroopan kriisin ratkaisemisessa on kerta toisensa jälkeen päädytty puolittaisiin ratkaisuihin, eikä poliittista johtajuutta ole nähty kuin hetkittäin. Kreikkalainen kollegani kertoi perjantaina, että veroviranomaiset Kreikassa eivät tällä hetkellä saa käyttöönsä riittävästi edes tulostuspaperia, jotta voisivat hoitaa tehtäväänsä.
Mutta nyt on joulukuu alkamassa. Joulun aika muuttaa ihmismieltä, ja nyt näyttää siltä, että se voisi muuttaa myös talouden näkymiä. Tätä kirjoittaessani maanantaiaamuna raamisopimuksen mukaiset ratkaisut näyttävät syntyneen. Järki on voittanut suomalaisessa työmarkkinamaisemassa. Myös IMF on huhun mukaan vihdoin päättänyt lähteä tukemaan Italiaa maan velkojen uusimisessa. Tiistaina odotetaan Brysseliin Kreikan kaikkien poliittisten tahojen allekirjoittamaa kirjettä, jossa sitoudutaan vihdoin tukipaketin ehtoihin. Venäjän WTO-jäsenyys on vihdoin toteutumassa. Ja mikä tärkeintä, Frau Merkel on vihdoin lyönyt nyrkkiä pöytään ja tullut siihen tulokseen, että nyt on tehtävä jotain radikaalia.
Ratkaisevaa maailman kannalta onkin sentimentin muutos. Me pystymme ihmeisiin kun tiedämme, mihin suuntaan olemme menossa. Epävarmuus ei johda meitä mihinkään. Nyt tarvitaan selkeää, määrätietoista puhetta siitä, mikä on edessämme. Kiistämätöntä on se, että useimmat taloudet maailmassa ovat eläneet yli varojensa. Velkamäärät ovat saavuttaneet sellaisen tason, että ne hidastavat kansantalouden kasvua. Arvostetut tutkijat ovat todistaneet, että kun kansakunnan velka yltää 90 prosenttiin BKT:sta, sillä on merkittävä kasvua hidastava vaikutus. Japani, Italia ja nyt USA ovat jälleen kerran todisteena tästä. Velalle on siis tehtävä jotain, jotta saadaan talouden kasvurattaat jälleen pyörimään.
Suomessa onneksi valtion velkaantumisaste ei ole vielä kriisirajalla. Se antaa meille mahdollisuuksia tehdä järkeviä asioita. Valtionhallinnossa on asetettava menot tärkeysjärjestykseen ja jokaiselle valtionhallinnossa käytettävälle eurolle on asetettava selkeät tehokkuusmittarit. Ministeriöitten välistä tehokkuutta on lisättävä. Ei ole mitään järkeä, että eri yksiköille asetetaan yksikkökohtaiset säästötavoitteet kun päällekkäinen tekeminen jatkuu. Samaa asiaa tehdään useassa eri paikassa, mutta entistä huonommin resurssein. Ja tämä koskee myös kuntakenttää. Kuntien yhdistämisiä on tehtävä, mutta ei itseisarvona vaan silloin kun siitä on todellista hyötyä.
Nämä kaikki on mahdollista toteuttaa, kunhan joku asettaa selkeän suunnan ja tavoitteen. Vaikka nyrkkiä pöytään lyömällä.
Joulukuu tuo siis muutoksen. Näin uskon.
Teppo Rantanen |
|
Viime viikkojen talouskeskustelusta on muodostunut selvästikin ennustetahojen välinen kilpailu siitä, kuka antaa synkimmän ennusteen tulevaisuudesta. Osalla näistä ennusteista voi olla muitakin motiiveja kuin vain synkistelyllä kilpaileminen, mutta yhteistä niille on pitäytyminen vanhoihin ekonomistien malleihin, joilla tulevaisuutta ennustetaan historian keinoin. Viimeisten vuosien ennusteet ovat jo osoittaneet kyvyttömyytensä heijastaa muuttuneen maailman todellisuutta. Mallit eivät osaa oikein ennustaa tapahtumia uusien taloudellisen vallan keskusten osalta: Kiina ja muut BRICS-maat eivät käyttäydykään ennakoidulla tavalla, mikä vuosien 2008-2009 ennusteissa johti melko totaaliseen pieleenmenoon.
Suomen tilanne on mielenkiintoinen. Elokuun työllisyysluvut olivat hyvät ja anekdoottien valossa tuntuu siltä, että yrityksillä menee juuri nyt erittäin hyvin, mutta samaan hengenvetoon kaikki toteavat, että tulevaisuus on epävarma. Esimerkiksi Kauppalehti Option Gaalassa keskustelin usean yritysjohtajan kanssa, joilla kaikilla oli sama viesti. Osittain uskon, että meitä on auttanut vientiyritystemme onnistunut läsnäolo juuri mainituilla BRICS-markkinoilla, ja osin vahvana pysynyt kotimarkkina.
Mutta juuri nämä kilpailevat synkkyysprofetioiden julistajat saavat kuluttajat entistä epävarmemmiksi myös Suomessa. Kun epävarmuus lisääntyy, kuluttaminen vähenee ja talouden sikasykli on valmis pyörähtämään liikkeelle. Sitä kaikkein vähiten tarvitaan juuri nyt. Yritysten tulisi voida luottavaisemmin suunnitella tulevia investointejaan ja liiketoimintansa kehittämistä. Tämä edellyttäisi luottamusta vahvistavia ja lisääviä toimia.
Mitä nämä toimet olisivat? Tämä aika vaatisi rohkeita ulostuloja ja todellisen mielipidejohtajuuden ottamista, jossa uskallettaisiin taistella lamapuheiden aiheuttamaa synkkyyttä vastaan. Sekä poliittinen johto että yritysjohto voivat olla näitä soihdunkantajia, jotka valavat uskoa tulevaisuuteen. Ja ehkä meillä kaikilla voi olla sama rooli omissa vaikutuspiireissämme.
Kaikesta huolimatta hyvää alkavaa lokakuuta ja syksyä!
Teppo Rantanen |
|
|
|
|
|