Skip Ribbon Commands
Skip to main content
maaliskuu 11
Internet of Things muuttaa elämäämme

 

Kevät tulee huimaa vauhtia ja valon määrä lisääntyy. Samalla lisääntyy energia ja innostus tehdä uusia asioita. Ja uusia asioita oli runsaasti esillä Barcelonassa, jossa sain olla mukana Mobile World Congressissa. Perinteinen mobiilimaailman tapahtuma on muuttunut varsin mittavaksi teknisten uutuuksien esiinmarssiksi. Kaikkialla oleva kytkeytyminen verkkoon eli Internet of Things valtaa alaa. Erilaiset jokapäiväiset esineet, joita käytämme (autot, kodinkoneet, vaatteet) muodostavat jatkossa toisiinsa linkittyvän verkon, joka antaa meille (ja halutessamme myös muille) jatkuvasti tietoa itsestämme ja ympäristöstämme.
 
Tätä kuvaa se, että näytteilleasettajina Barcelonassa oli perinteisten toimijoiden ohella muun muassa automerkkejä ja vaatemerkkejä. Itse puhelimet, phabletit ja tabletit ovat paljon esillä, mutta eivät enää juurikaan erotu toisistaan. Sen sijaan ihmisten väliseen yhteydenpitoon tarvittavat appsit ja uudet laitteet kuten älykellot, -rannekkeet ja -lasit sekä 3D-mallinnuksen ja virtuaalitodellisuuden (augmented reality) mahdollistavat tuotteet ja sovellukset sekä smart cities -konsepti ovat tämän päivän kuumia alueita.
 
Miten Internet of Things muuttaa elämäämme? Otetaan esimerkiksi autot. Barcelonassakin oli näkyvästi esillä Tesla, sähköauto joka on tällä hetkellä Piilaakson kuumin automerkki. Tesla voidaan varustaa kaikilla mahdollisilla netin apuvälineillä. Se edustaa tulevaisuuden kuvaa, jonka ei autoteollisuudessa pitänyt olla edes mahdollista – eli tulee uusi valmistaja perinteisen autoteollisuuden ulkopuolelta. Google on testannut omaa robottiautoaan, joka on ajanut kymmeniätuhansia kilometrejä ilman että se on itse aiheuttanut yhtään kolaria; kerran sen perään on ajettu ja kerran ihminen on päättänyt parkkeerata sen itse ja naarmuttanut autoa. Fordin osastolla oli esillä lämpösensorit, joiden avulla auto tunnistaa pimeässäkin ihmiset ja eläimet auton ympärillä. Kymmenen vuoden päästä ihmetellään kuinka ihmisten annettiin itse ajaa autoa vaikka tiedettiin kuinka turvatonta se on ja vauhditetaan autokaluston uusiutumista robottiautojen suuntaan.
 
Muitakin vastaavanlaisia elämäntapaamme mullistavia asioita tulee mm. terveydenhuollon ja kaupan alalla. Isoin este saattaakin olla asenteissa tapahtuvien muutosten hitaus.
 

 

Teppo Rantanen
 

joulukuu 19
Joulun odotusta

Vuosi on lähestymässä loppuaan ja edessä on mahdollisuus rauhoittumiseen ja lepoon, varsinkin kun viikonpäivät suosivat pitkää joulun ja uuden vuoden vapaan viettoa. On syytäkin ladata akkuja ja hiljentyä hetki kiireen keskeltä.

Vuosi 2013 jää muistiin haastavana vuotena sekä talouden että muuttuvan yhteiskunnan näkökulmasta. Kuitenkin voidaan todeta, että emme ole pudonneet rotkoon, elämä on jatkunut ja ensi vuodesta odotellaan jo varovaisesti parempaa.

Maailma ympärillämme muuttuu kuitenkin hurjaa vauhtia. Globaali talous on osoittautunut haastavaksi sellaisissakin kasvun hubeissa kuin Kiinassa ja Intiassa, Venäjästä puhumattakaan. Saman aikaisesti uudet taloudet nousevat maailmankartalle. Lähivuosien ja vuosikymmenen hotspotteja ovat Indonesia, Meksiko ja Afrikka laajasti. Kuuntelin Brysselissä uuden Deloitte Universitymme avajaisissa Sir Bob Geldofin puhetta Afrikan mahdollisuuksista. Irlantilainen punkrokkari on kulkenut pitkän tien ja tehnyt huikean määrän työtä (ja kerännyt huikean määrän varoja) Afrikan auttamiseksi yhdessä maailman johtavien poliittisten päättäjien kanssa. Nyt hän vetosi siihen, että Afrikan mahtava tulevaisuus vaatii Deloitten kaltaisten osaajien panostusta, jotta ihmiset voidaan auttaa löytämään ne tavat, joilla Afrikan potentiaali saadaan käyttöön.

Yhteiskunnan muuttumiseen saamme entistä enemmän todisteita myös kotoisassa Suomessamme. Kaiken muun ohella minua on herättänyt keskustelu, jota itsenäisyysjuhliemme ympärillä käytiin. Anarkistiset Kiakkovieraat saivat aikaan protestin yhteiskuntamme eliittiä vastaan (tosin tilaisuudessa jossa enemmistö osallistujista oli sotaveteraaneja, tavallisia arjen sankareita, kulttuurin ja urheilun edustajia) joka on oire jostain isommasta asiasta. Olisi helppoa ohittaa tämä yksittäisen pienen humalaisen joukon tekosena, mutta minulle tämä kertoo että yhteiskuntamme yhden suurimman uhan, nuorten syrjäytymisen, näkökulmasta tämä on todella merkittävää. Olin itse koollekutsujana yhdessä ministeri Ihalaisen kanssa tapaamisessa, jossa paikalla olivat kaikki merkittävät tahot, jotka ovat edesauttamassa kesätöiden saamista nuorille. Mukana oli kaikki työmarkkinajärjestöt, keskuskauppakamari, yksittäisiä yhtiöitä, järjestöjä ja TEMin oma tiimi. Haastavaksi tavoitteeksemme asetimme sen, että ensi kesänä olisi tarjolla kesätöitä kaikille nuorille. Uskon, että tällä kesätyön kautta saadulla kokemuksella voi olla ratkaiseva merkitys nuoren myöhemmälle työhön sijoittumiselle ja sitä kautta elämän arjesta kiinni saamiselle. Tässä riittää meille kaikille työmaata, olimmepa yrityksissä, järjestöissä tai julkisella sektorilla.

Mutta kohti valoisampaa tulevaisuutta matkamme johtaa. Siihen meitä opastaa Joulun Valo.

 

Teppo Rantanen

 

syyskuu 11
Valta on meillä

Kesän viimeisiä hetkiä ollaan paraikaa viettämässä ja valmistautumassa syksyn koitoksiin. Tämä syksy on varmastikin yksi mielenkiintoisimmista pitkään aikaan; suomalaisen politiikan ja talouselämän käänteet ovat jo nyt olleet historiallisia. Tällä viikolla julkistettu Nokian ja Microsoftin kauppa, viime viikon historialliset budjetti- ja rakenneratkaisut ja ennätysnopeat tulopoliittiset sopimukset sekä monien yritysten henkilöstövähennyksiin johtaneet ratkaisut muuttaa toimintatapojaan kertovat meille, että olemme uuden todellisuuden edessä.  Miltä Suomi näyttää tulevaisuudessa?

 
Jos julkista keskustelua on uskominen, Suomen tulevaisuus näyttää synkältä. Kolminkertaisen kriisin alta selviäminen (ikääntyvä väestö ja huoltosuhde, kansainväliset suhdanteet ja taloutemme rakennemuutos) tuntuu ylivoimaisen vaikealta, ja monen kommentaattorin viestien perusteella parasta olisikin paeta täältä pois niin pian kuin vain pääsee. Minulla oli ilo kuunnella myös toisenlaisia puheenvuoroja viimeisen kuukauden aikana. Ensin Esa Saarisen 60-vuotisjuhlaseminaarissa yritysjohtajista Matti Alahuhta, Pertti Korhonen, JT Bergqvist ja Jorma Ollila kävivät kertomassa Esan filosofian vaikutuksesta omaan johtamiseensa. Yhteistä mainitulle joukolle oli toimiminen Nokian suuruuden aikana yrityksessä, ja tänä päivänä Kone ja Outotec ovat harvinaisia poikkeuksia Suomen synkeässä yritysilmapiirissä.
 
Esan filosofia lähtee uskosta siihen, että ihmiset voivat toimia sen hyvän tahdon edusmiehinä joka meistä kaikista löytyy. Usko ihmiseen ja ihmisten oikeanlainen arvostus ja kohtaaminen ovat avainsanoja myös menestyvissä yrityksissä. Ja tämän filosofian avulla yritykset voivat myös menestyä.
 
Toinen innostava puheenvuoro oli Startup Saunan ja Slushin voimahahmon Mikko Kuusen esitys Laatukeskuksen aamiaisella. Siinä Mikko haastoi meitä suomalaisia todeten että me sentään olemme selvinneet nälkävuosista, talvisodasta ja syvistä taantumista. Meidän pitää löytää se usko, innostus ja tahto menestyä. Asenne, osaaminen ja jumalaton kunnianhimo. Kolme väitettä, jotka myös minun mielestäni pitävät paikkaansa:
1) rakenne seuraa momentumia ‒ ei päinvastoin
2) pay-it-forward -kulttuuri kantaa
3) iso aalto hyödyttää kaikkia
 
On ilo nähdä, että synkkyyteen vajoamassa olevan elinkeinoelämän piirissä löytyy myös toisenlaisia esimerkkejä. Loputon valituksen, masennuksen ja surkuttelun kulttuuri johtaakin loputtomaan valitukseen, masennukseen ja surkeuteen. Tämän ei pidä olla meidän tiemme. Uskomalla tulevaisuuteen, tarttumalla tilaisuuteen ja rohkeasti heittäytymällä uusiin ja innovatiivisiin juttuihin voimme rakentaa paremman Suomen. Siihen ei tarvita hallitusta ja järjestöjä, rakenteita ja byrokratiaa. Valta on meillä, sinulla ja minulla. Eiköhän tartuta siihen ja nosteta maamme suosta.

 
Teppo Rantanen

 

maaliskuu 14
Puhetta riittää - tekoja tarvitaan

​Nyt kun alamme olla riittävän luottavaisia että tämän hetkisen taloustaantuman pahimmat vaiheet ovat ohi ja meno maailmassa alkaa jo suuntautua nousu-uralle, on syytä katsoa pidemmän tähtäimen tulevaisuuteen. Erityisesti Suomen osalta. Olemme matkalla kohti ikääntyvää yhteiskuntaa, jossa elinvoimaisen demografian aikaansaaminen vaatii maahanmuuton muuttamista houkuttelevaksi ja heterogeenisen yhteiskunnan perusrakenteiden luomista.

Suomen tulevaisuutta pohdittaessa on mietittävä mitkä ovat meidän vaihtoehtomme. Teollinen pohja rapautuu väistämättömästi vaikka uskonkin että on paljon taitoja, kuten puurakentaminen ja luonnonvarojen älykäs hyödyntäminen, joita voisimme tehdä vanhaan suomalaiseen osaamisperinteeseen pohjautuen. Perinteiset taidot eivät kuitenkaan riitä. Mielenkiintoinen vertailukohta löytyy UK:sta, jossa uusimmat tilastot osoittavat maahan syntyneen viimeisen kolmen vuoden aikana nettomääräisesti yli 800.000 uutta työpaikkaa. Yksityinen sektori on tuottanut yli 1,3 miljoonaa uutta työpaikkaa julkisen sektorin samaan aikaan vähentäessä lähes 400.000 työpaikkaa.
 
Mielenkiintoista on se, millä sektoreilla uudet työpaikat ovat syntyneet. Kasvualoja ovat olleet seuraavat:
- hotelli- ja ravintola-ala
- ICT
- asiantuntijapalvelut (talous, laki, insinööri, mainonta, tutkimus, sisustus, arkkitehtuuri)
- vuokrahenkilöstö, turvallisuuspalvelut, palvelukeskukset, kiinteistöjen ja toimitilojen hoito, leasing
 
Onko UK:n tie myös Suomen tie? Voisimmeko me löytää vastaavanlaisia vahvuusalueita perinteisen teollisuusajattelun ulkopuolelta haihattelematta kuitenkaan liikaa? Mitkä kyseiset vahvuusalueet ovat? Me puhumme paljon innovaatioista, koulutuksesta ja hyvinvointivaltiomallista mutta konkreettiset hyödyt tämän ajattelun viemisestä eteenpäin ja jalostamisesta liiketoiminnaksi puuttuvat. Puheita ja ohjelmia on paljon, mutta teot puuttuvat. Hyvät neuvot ja toteuttamiskelpoiset ideat ovat tarpeen.
 
Teppo Rantanen
helmikuu 01
Kriisi on ohitettu

Ainakin mikäli on uskomista terveisistä Davosista ‒ ja miksi emme uskoisi. Suomalaisessa mediassa Davosin tämän vuoden huippukokous jäi suhteellisen vähäiselle huomiolle, ehkäpä siksi että suomalaisia osallistujia oli kovin vähän.

 

Davosin kokouksen mielenkiintoisin havainto oli optimismi, joka leijui kokouksen yllä. Optimismi piti sisällään uskon siihen, että pahin finanssikriisissä on takana, eurokriisi puheineen euron hajoamisesta on jo takanapäin, ja että Espanja ja Italia selviävät tulevista haasteista.

 

Samansuuntainen viesti oli vallalla alkuviikosta Lontoossa, jossa Deloitten kansainväliset johtajat tapasivat UK:n suurimpien yritysten johtoa. Maajohtajamme Espanjasta ja Italiasta toivat lupaavia uutisia. Espanjan tilanne on parantunut merkittävästi viimeisen kuuden kuukauden aikana, ja Italian uskotaan selviävän tulevista poliittisista haasteista.

 

Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että brittiyritykset makaavat tällä hetkellä merkittävän käteiskassan päällä. Yritysjohdolla olisi jo halua ryhtyä investoimaan, mutta osakkeenomistajat ja hallitukset ovat vielä varovaisia poltettuaan näppinsä aiemmissa sijoituksissaan.

 

Suomessakin on jo käännytty minun havaintojeni mukaan ylöspäin. Aktiviteetti asiantuntijapalveluiden markkinoilla kertoo, että taantuman selkä taittui kaksi viikkoa sitten. Markkinat menevät jo varovasti aktiivisempaan suuntaan, ja se kertoo luottamuksen palautumisesta – ei pelkästään rahamarkkinoille vaan muutenkin.

 

Mitään riemurallia ei kuitenkaan ole odotettavissa. Yritykset ovat yhä varovaisia eri puolilla maailmaa, kuten viimeiset USA:n talousdatat osoittivat. Eli nousu tulee olemaan rauhallista ja odottelevaa. Lisäksi meitä Suomessa painavat meidän rakenteelliset ja väestörakenteeseen liittyvät ongelmat.

 

Tämä on kuitenkin hyvä aika aloittaa parempi vuosi kuin edelliset. 2013 tulee olemaan hyvä vuosi!

 

Teppo Rantanen

joulukuu 11
Yhteistä arvoa luomassa

Elämä muuttuu aikalailla kun tipahtaa kahdeksi viikoksi täysin vuoteenomaksi ja siitä neljä päivää sairaalassa tiputuksessa. Keuhkokuume ei ole mikään helppo vieras, mutta auttaa ymmärtämään monia asioita ja näkemään niitä uudesta kulmasta. Myös suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän näkökulmasta.

 

Ensin työterveyshuollon kautta perusterveydenhuollon piiriin ja sieltä erikoissairaanhoidon keuhko-osastolle. Koko matkan ajan en lakannut ihmettelemästä sitä motivaatiota tehdä tuota vaativaa hoitotyötä ystävällisesti, potilaista välittäen ja osaavasti. Ja tietäen että rahasta tuota työtä ei jaksaisi tehdä, varsinkaan nykyisillä palkkatasoilla. Lisäksi kohtasin ensimmäisenä yönäni kuoleman vierailun samassa huoneessa, naapuripedin potilas. Lähes kaikki inhimillisen elämän osa-alueet tulivat siis tutuiksi. Prosesseihin löysin montakin parannettavaa kohtaa.

 

Tämä johtaakin hyvin aiheeseen, josta olisin kirjoittanut jo aiemmin jos olisin pysynyt terveenä. Marraskuun puolivälissä meillä oli ilo isännöidä yhdessä Planin ja FiBSin kanssa vaikuttajafoorumia, jossa yritysmaailman päättäjät kävivät keskustelua yritysten vastuullisuudesta ja merkityksestä. Tilaisuudessa kuultiin monia hyviä puheenvuoroja alan kansainvälisiltä asiantuntijoilta ja suomalaisilta yritysjohtajilta, osallistuipa yleisön joukosta innokkaasti dialogiin edellinen presidenttimmekin.

 

Teemana oli ajattelutapa, jolla yrityksissä mietitään yhteisen arvon kasvattamista. Michael Porter, jonka perustama Monitor-konsulttiyhtiö on juuri päättänyt liittyä osaksi Deloittea, toi käsitteen Shared Value viime vuonna julkisuuteen. Yritysten tehtävä on siis myös OMAN ARVONSA KASVATTAMISEKSI miettiä yhteisen arvon kasvattamista. Ja johtavat yritykset ovat tämän jo huomanneet. Laatukeskus järjesti viime kuussa perinteisen gaalansa, jonka aiheet sivusivat myös vastuullisuuden teemaa. Gaalassa monet eturivin suomalaiset yritykset yhteen ääneen jakoivat käsityksen aihepiirin tärkeydestä ja relevanttiudesta omille yrityksilleen. Eli toisin kuin jotkut edelleen sitkeästi luulevat, kysymys ei ole mistään pehmoilusta tai viherpiiperryksestä, vaan kovan liiketoiminnan ytimestä. Herää, jos et ole vielä tätä huomannut.

 

Ja lopuksi hieman oman Deloitte-hännän nostoa. Joulukuun alussa Deloitte valittiin SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n ensimmäisen Vapaaehtoistyön tunnustuspalkinnon saajaksi laajasta työstämme vapaaehtoistyön edistämiseksi. Siitä voimme olla ylpeitä.

 

Teppo Rantanen

lokakuu 11
Bisnestä tositarkoituksella

Miksi olen olemassa? Tämä kuulostaa syvälliseltä eksistentialistiselta kysymykseltä, jota ruotimaan sopisivat paremmin filosofisista pohdinnoistaan tunnetut Sokrates, Kierkegaard tai Sartre, mutta kysymys on relevantti myös yrityksille. Miksi yrityksemme on olemassa?

 

Kysymys toiminnan tarkoituksesta on noussut esiin entistä useammin viime aikoina. Olen hämmästynyt miten paljon bisneskirjallisuuden kuuluisimmat gurut puhuvat tästä – on kyse sitten Porterista, Collinsista tai Lencionista. Puhumattakaan maailman johtavista poliitikoista, kuten Obama, Cameron, Mandela tai Ahtisaari. Entä sitten yritysjohtajat maailman huipulta kuten Paul Polman Unilever, Paul Myners Marks & Spencer, Sam Walton Wal-Mart, Barry Salzberg Deloitte? Kaikki puhuvat samasta asiasta. Lisäksi monet tutkimukset, joita milleniaalien keskuudessa on tehty Y-sukupolven ajatuksista, todistavat jälleen samaa.

 

Yrityksen on mietittävä miksi se on olemassa. Mikä on sen toiminnan tarkoitus, missio. Yritysten pitää kirkastaa itselleen olemassaolonsa tarkoitus, joka ei muuten ole vain se että tienataan rahaa osakkeenomistajille.

 

Suomessa tätä ei ole vielä oikein laajasti ymmärretty. Varsinkin nyt, kun taloudellisesti ajat ovat epävarmat, on huomattavissa paljon sen kaltaista ajattelua, että ei meillä ole nyt varaa miettiä tällaisia kysymyksiä ‒ nyt keskitytään kulujen karsimiseen. Mutta tässäkin totuus on tarua ihmeellisempää. Yritykset, jotka ovat miettineet ja kirkastaneet toimintansa tarkoituksen ja viestineet sen sekä sisäisesti että ulkoisesti, pärjäävät tutkitusti kilpailijoitaan paremmin taloudellisesti. Mietipä sitä. Sen sijaan että hakisit kannattavuutta erilaisten Cost Reduction -ohjelmien kautta, kirkastapa ja viestipä miksi yrityksesi on olemassa. Vallankumouksellinen ajatus, joka loppujen lopuksi on täysin järkeenkäypä. Me ihmiset olemme sellaisia, että me tahdomme tehdä työtä jolla on tarkoitusta, josta me innostumme, ja jolloin me annamme parhaamme. Raha ei ratkaise tässäkään.

 

Eli teemanamme voisi olla ”Value (f)or Money”

 

Teppo Rantanen

toukokuu 21
Yritysten otettava vastuu yhteiskunnasta

Kreikka taas pulassa – entä muut ongelmamaat?

 

Valtioiden velkakriisien keskellä on syytä muistaa, että kyse ei ole vain lyhytaikaisesta rahoituksen hoitamisesta vaan useimpien Euroopan maiden pitkäjänteisemmästä ongelmasta. Demografia on tekijä, joka muuttaa valtioiden kantokykyä ratkaisevasti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Tilanne on siis toinen kuin mitä kuviteltiin silloin kun Euroopassakin elettiin loputtomiin jatkuvan talouskasvun odotuksessa. Verotusta ei voi loputtomasti kiristää, sillä lisääntyvä verokilpailu maiden välillä johtaa siihen, että tuotannon kustannukset korkean verotuksen maissa jäävät liian korkeiksi. Jos valtiot eivät siis kykene hoitamaan kaikkia yhteiskunnan tehtäviä, on yritysten kannettava omaa vastuutaan. Ja tämä on myös yritysten oma etu – toimiva yhteiskunta, parhaat motivoituneet työntekijät ja uusien liiketoimintainnovaatioiden löytäminen kannustavat tähän.

 

 

Milleniaalien näkemys – totta vai tarua?

 

Teimme alkuvuodesta tutkimuksen, jossa selvitimme tämän päivän yritysjohtajien sekä tulevien johtajien, Deloitten omien milleniaalien (1981 jälkeen syntyneiden asiantuntijoiden) näkemyksiä yhteiskunnan suunnasta, yritysten ydintoiminnan yhteiskunnallisesta tarkoituksesta ja johtajuudesta. Moni millenniaali näkee tämän päivän johdon ajattelevan liikaa lyhyen aikavälin tavoitteita ja tuottoa sekä odottaa tulevaisuuden johtajilta uusia ideoita, pitkän aikavälin fokusta ja inspiroivaa johtajuutta. Milleniaalit näkevät yrityksen toiminnan tarkoituksen kiteytyvän tuoton lisäksi innovaatioiden tuottamisessa, elinkeinojen luomisessa sekä yhteiskunnallisessa kehityksessä.

 

Suurin osa milleniaaleista myös odottaa yrityksillä tulevan olemaan muihin sektoreihin verrattuna huomattavin vaikutus yhteiskuntaa kohtaavien haasteiden ratkaisussa.  Onko tässä kyse vain nuoruuden idealismista, joka tulee ajan myötä muuttumaan? En usko tähän. Tämän päivän nuoret asiantuntijat ovat jo eri tavalla ajattelevia ja eri lähtökohdista ponnistavia kuin aikaisemmat sukupolvet. Heillä on ollut käytettävissään aivan eri määrä tietoa kuin koskaan aikaisemmin. Uskon milleniaalien mielipiteen perustuvan enemmän tämän tiedon tulkintaan kuin katteettomaan idealismiin.

 

 

Vaikutukset yritykselle ja yritysjohtoon – uusi suuntako?

 

Milleniaalit ovat tulevia yritysjohtajia ja heidän maailmankuvansa tulee muokkaamaan yritysmaailmaa. Yritysten on pakko skarpata näkemystään omasta yhteiskunnallisesta missiostaan. Useimmissa yhtiöissä tämä ei kuitenkaan johda radikaalin toiminnan muutokseen: omasta toiminnasta täytyy löytää se olemassaolon tarkoitus, jolla on muukin merkitys kuin voiton aikaansaaminen. Tämän viestin kirkastaminen on yksi ydinkysymyksistä yrityksissä. Yhteiskunnallisen mission tuominen liiketoiminnan ytimeen, pitkän aikavälin strategiaksi, on ylimmän johdon tehtävä. 

 

Johtaisivatpa milleniaalien odotukset yrityksissä sitten koko liiketoiminnan suunnan muutoksiin tai vain oman toiminnan tarkasteluun uudesta näkökulmasta, muutos on väistämättä edessä. Suurien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu vaatii konkreettisia tekoja, mutta mikä tärkeintä, ennen tekoja meidän on muutettava ajattelutapaamme. Haluan haastaa teistä jokaisen kysymään nyt itseltään, mikä on yritykseni yhteiskunnallinen missio. Jos vastaus ei ole täysin kirkas, vaaditaan toimintaa. Kannustan teitä myös lämpimästi ottamaan osaa keskusteluun ja esittämään omat mielipiteenne.
 
Teppo Rantanen
huhtikuu 03
Takatalvi yllätti kevään – toivottavasti ei taloudessa

Lumentulo ja kylmyys katkaisivat varhain hyvin alkaneen kevään tulon. Emme vielä saanetkaan nauttia sulista lenkkipoluista ja kauniista auringonpaisteesta kuin hetken. Mutta toivo paremmasta elää vahvana, valo auttaa jo jaksamaan kun päivä on jo yötä pidempi.

 

Talouden kevään oraat ovat myös hyvin olleet nousussa ja ennusteetkin ovat kääntyneet, jotain poikkeusta lukuun ottamatta, kasvun puolelle. Ensi vuodeksi ennakoidaankin jo varsin normaalia kasvua, tämä vuosi jää vielä hieman vaatimattomammaksi. Viime vuoden lopun pelkojen jälkeen tilanteet ovat kuitenkin kääntyneet toiveikkaammiksi, vaikkakin on selvää, että talouden epävarmuuden ajat jatkuvat. Euroopan hidas kasvu ei tule edesauttamaan nopeaa nousua, ja USA:nkin kasvun ja markkinoiden nousun vaisuus vaikuttavat meillekin. Kuitenkin tuntuu siltä, että Suomella on mahdollisuus selvitä tästä talouden syklistä paljon paremmin kuin pelättiin. Työllisyys paranee pikkuhiljaa, asuntojen hinnat pysyvät vakaina ja alhaiset korot pitävät kustannukset matalina. Edes IT-sektorin väenvähennykset eivät tunnu aiheuttavan aihetta suurempaan huoleen.

 

Hallitus ja työmarkkinajärjestötkin tekivät oikeansuuntaisia ratkaisuja eläkeiän pidentämisen ja verotuksen osalta. Vaikka suora eläkeiän nosto onkin vielä edessä, tehdyillä toimenpiteillä käytännössä vaikutettiin eläkeikää pidentävästi. Arvonlisäveron korotus sekä t&k-vähennys ja bisnesenkelihelpotus ovat myös oikeita toimia verotuksen saralla. Samoin se, että valtio ei yritä säästää itseään hengiltä. Sen sijaan on jatkuvasti syytä tehostaa toimintoja julkisella sektorilla ja varmistaa, että resurssien käyttö on suhteessa aikaansaatuun panokseen – mikä käytännössä tarkoittaa, että julkiselta sektorilta eläköityvien tilalle ei juurikaan tarvitse uusia palkata.

 

Uusi presidenttimme on myös aloittanut tehtävässään ja nostanut esille lasten ja nuorten syrjäytymisen ongelmat. Tämä on aihealue, jossa meillä on paljon hyvää tahtoa, useita tekijöitä, mutta puuttuu yhteen hiileen puhaltaminen. Uskon, että saattamalla yhteen tehokkaasti yritykset, kolmannen sektorin toimijat ja julkinen sektori (valtio ja kunnat) ongelmat olisivat voitettavissa. Nuorisotyöttömyyden poistaminen on tahdon asia.

 

Kaiken lumentulonkin keskellä toivotan kaikille hyvää ja rauhallista pääsiäisen odotuksen aikaa. Muistakaa pääsiäisaamuna nousta katsomaan, kun nouseva aurinko tanssii.

 

Teppo Rantanen

tammikuu 27
Vuosi 2012 on hyvä vuosi!

Median ja tutkimuslaitosten kilpasynkistely talouden näkymistä ei onnistukaan luomaan itseään toteuttavaa profetiaa. Kansainvälisen talouden käänteet ovat jo näkyvissä, ja uskolla tulevaisuuteen saadaan ihmeitä aikaan. Viime päivinä on käyty keskustelua tulevista talouspoliittisista päätöksistä, ja haluan omana kannanottonani selkeästi liputtaa sekä EK:n että SAK:n ekonomistien viestin puolesta. Viesti oli se, että talouspolitiikan päätösten on oltava kasvua tukevia eikä vain 5 miljardin säästöihin tähtääviä. Ja syynä tähän on nimenomaan se, että nyt tarvitaan toimia, joilla rohkaistaan yrityksiä, yksityisiä ja muita tahoja positiiviseen taloudelliseen toimintaan.

 

Julkissektorin pitää uusiutua, mutta sekin on nähtävä välttämättömyytenä jo senkin vuoksi, että sieltä eläköityy valtava joukko seuraavien 5-10 vuoden aikana. Samanaikaisesti päällekkäisyyksiä on karsittavia, tehottomia prosesseja uudistettava ja uuden tekniikan hyväksikäyttöä on lisättävä. Kuntakenttää on katsottava uusin silmin – hyvä vaihtoehto on katsoa sitä sosiaali- ja terveydenhuollon osalta täysin uusin silmin. Siellä jos missä tarvitaan uutta ajattelua, yksiköt pitää järjestää järkevästi riippumatta kuntarajoista. Tuotantonäkökulmasta yksityisen ja julkisen terveydenhuollon raja on poistettava ja toimittava aina asiakkaan näkökulmasta eniten lisäarvoa tuottavalla, tehokkaimmalla tavalla.

 

Suomen tulevaisuutta pohditaan nyt monellakin foorumilla, ja se on hyvä asia. Nyt tarvitaan uutta ennakkoluulotonta ajattelua, ja tarvitaan yhteinen sitoutuminen yhteisiin päämääriin, jotka hyödyttävät kaikkia. Yksi hyvä esimerkki asiasta, jonka voisimme hoitaa jos vain haluaisimme, on nuorisotyöttömyys. 25 000 työpaikkaa nuorille on luotavissa, kun saamme yritykset, julkisen vallan ja kolmannen sektorin järjestöt yhdessä luomaan ne toimintatavat ja jonkun vielä toteuttamaan ne. Hyvää tahtoa asiassa ei puutu. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat nuorten kesätyöpaikkojen tarjoamisessa edesauttavat hankkeet Suomen lasten ja nuorten säätiön, Perheyritysten liiton ja Teknologiateollisuuden taholta. Kaikille nuorille pitäisi pystyä tarjoamaan ensiksi kesätyö! Ja tähän yritykset eivät tarvitse tukea, kysymys on tahdosta. Valtion rahat voisi mieluummin ohjata kolmannen sektorin järjestöihin, jotka voisivat palkata nuoria hyvien tekojen kesätöihin.

 

Mutta takaisin otsikkoon. Olen vakuuttunut siitä, että 2012 on hyvä vuosi. Jos me kaikki uskomme niin ja käyttäydymme sen mukaisesti, niin siitä tulee totta kaikkien meidän osalta. Eiköhän tehdä se.

 

Teppo Rantanen

1 - 10Next